keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Niskasta kiinni

Mulla on huono tapa jättää asiat roikkumaan. Aamulla herätessäni ensin torkun puoli tuntia, sen jälkeen makaan sängyssä kännykkää selaten jopa pari tuntia. Mulla on jokunen postaus ollut suunnitelmissa jo pari vuotta, ja muutaman vuoden takaiset joululahjalapaset ovat edelleen pelkät lankakerät. Viimeisestä ajotunnistani on jo mukavat puolisen vuotta, enkä vieläkään ole tilannut kiitoskortteja lakkiaisteni jäljiltä. 


Ja taas on sellainen aika käsillä, kun pitäisi osata olla aikuinen ja ottaa vastuuta ja ajatella kypsästi tärkeistä asioista. Pitäisi osata oma-aloitteisesti saada asiat tehtyä ilman persuksille potkivia deadlineja, vastata sähköposteihin heti kun ne lukee ja soittaa tärkeät puhelut kun vielä ehtii. Yhteishaut ovat jälleen käynnissä, enkä mä vieläkään tiedä mitä elämälläni haluan tehdä. On mulla tietenkin suunnitelmia, minne ajattelin hakea, mutta silti ne pääsykoekirjat eivät tunnu avaavan kansiaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös oikeutettu äänestämään ihan oikeissa vaaleissa, ja yhtäkkiä pitäisi tietää, mitkä asiat ovat sellaisia joita oikeasti kannattaa ja joiden taakse asettua. Kovasti yritän nyt myös kuitenkin ryhdistäytyä sen autokoulunikin kanssa, ja pelottaa niin saamaristi (taas) (edelleen), että kohtapuoliin mun pitäisi itsenäisesti osata liikkua moottorikulkuvälineellä ketään tappamatta. Samalla tajuan, ettei kolmasluokkalaiset olleet elossa Suomen voittaessa euroviisut ja että menestyvät 20-vuotiaat ovat pretty much mun ikäisiä. 


Olen vakuuttanut, ettei musta saa aikuista tehtyä vielä pitkään aikaan, mutta fakta on se, että jotain aikuistumista tässä iässä pitäisi kokea. Eikä se muutenkaan ole kiva elää jatkuvassa stressissä, kun tietää että on asioita tehtävänä, mutta joiden toteuttamista ei vaan saa aikaiseksi. 

Niinpä mä nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Viime viikolla siivosin mulle vuosikausia kummitelleet nurkkakaapit, joihin tällä hetkellä oikeasti mahtuukin jotain. Tänään kävin vihdoin myös varaamassa teoriakokeen. Mua oikeasti pelotti kävellä sinne näin pitkän tauon jälkeen, mutta onneksi turhaan. Koe saatiin varattua, ja ajo-opettajani rennosti totesi, että eihän puolessa vuodessa ehdi mikään unohtua. Kirjastoon tupsahti varaamani pääsykoekirja, jonka kimppuun aion vielä tänä iltana käydä (ellen nukahda sitä ennen, jäätävä väsymys kaikesta tästä suorittamisesta :D), ja puolitoista vuotta suunnitelmissa ollut kummityttöni joululahja valmistui mulla tänään yhdellä istumalla. 


Ei ne asiat lopulta ole niin pelottavia, kuin millaisiksi ne jahkailulla paisuvat. Ja miettikää, asiat joita kuukausitolkulla stressasin hoituivat muutamassa minuutissa! Ehkä mä nyt yritän tehdä tästä päivän tsempistä vähän jokapäiväisemmän jutun. Koska yllättävää kyllä, elämä on paljon kivempaa kun asiat ovat järjestyksessä eikä kaikesta tarvitse stressata.

Sitten pitäisi vielä osata pitää kiinni tästä mun uudesta elämäntyylistä. Ja päästä läpi kokeista. Oooooh shit.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tiisua, au paireja ja kavereita - viikonlopun tunnelmia

Mä olen ihan täysin unohtanut, miten tavallisia kuulumispostauksia kirjoitetaan, ja tuntuu että jokaisessa postauksessa on tarkka aihe mistä puhutaan. Sehän on jees sekin, mutta silloin tuntuu tämä kirjoittelu jäävän kovin pinnalliseksi, ja sitähän mä en halua! Nyt on vielä takana sen verran kiva viikonloppu, että haluan siitä jutella teidänkin kanssa.


Perjantai nyt oli ihan huippupäivä, vaikka satoi ja mulla oli viimeinen työpäivä koulussa, jossa olin muutaman viikon avustanut. En kyllä olisi uskonut, että ihan oikeasti jäisi harmittaa työn loppuminen, mutta mä ihan oikeasti viihdyin siellä! Ei tarvinnut patistaa itseään aamulla töihin eikä ihan kauheasti vilkuilla kelloa, että milloin pääsee pois. Mutta se kaikista spessuin juttu perjantaissa oli Tiisun aivan käsittämättömän mahtava  levynjulkkarikeikka Somerolla! Mä itse asiassa kuvasin ihka ensimmäisen vlogini tuosta perjantaipäivästä jonka toivottavasti saan piakkoin editoitua ja jaettua teillekin, että pääsette mun kanssa fiilistelemään tuota päivää ja keikkaa. Voin kyllä sanoa, että oli ehkä yksi parhaista keikoista millä oon ikinä ollut, jotenkin hirveän aito. Kiitos hurjasti vielä Tiisulle <3


Eilen lauantaina käytiin sitten Kaislan kanssa katsomassa uusi Beauty and the Beast. Meillä on tapana aina käydä katsomassa nämä uudet Disney-filmatisoinnit aika lailla heti, kun ne ensi-iltaan tulevat, joten toki tehtiin niin tälläkin kertaa. Oli kyllä tuokin ihana leffa, välillä muakin meinasi pelottaa! Oli vaan tosi hämmentävää kun oli ensin katsellut hirviötä koko elokuvan, ja sitten yhtäkkiä se onkin ihminen :D Mutta suosittelen ehdottomasti, ei maailman paras elokuva mutta todellakin katsomisen arvoinen.


Tänään mulla olikin koko päivä töitä, joiden jälkeen käytiin vielä Ronjan kanssa vanilja-valkosuklaakaakaolla ja mutakakulla. Ja siis mä en käsitä tätä Suomen "kevättä", tiedän että paasasin tästä jo yhden postauksen verran mutta vähän pitää vielä jatkaa. Siis mun tämän päivän vuoron aikana paistoi aurinko, satoi lunta, satoi vettä ja paistoi aurinko samaan aikaan ja lopulta oli vain pilvistä. Samaan aikaan kuulee Hollannin kovasti lähestyvästä keväästä ja itse miettii että miksi. No mut, ehkä se tännekin joskus kerkeää, jooko?

Tänä viikonloppuna oon myös tykittänyt Au pairit Kanadassa -ohjelmaa (totta kai) ja vielä on kaksi jaksoa tälle illalle katsottavana. Mä en vaan pysty katsomaan ohjelmaa yhdeltä istumalta läpi, vaikka tuon suhteen se olisikin ihan mahdollista. Mä haluan venyttää sitä mun katselukokemusta ainakin siihen kolmeen päivään :D Koska miten tyhjää mun elämä sitten onkaan kun tuokin on katsottu! Viime keväänä mulla oli sentään kolme sarjaa katsottavana eikä vaan tuo yksi, pitäisköhän nekin katsoa tässä nyt läpi?


Sellaista tänne! Olen nyt täysin unohtanut sen Linkkaa somesi -postauksen, mutta lupaan yrittää saada sen ensi viikolla ulos! Lisäksi aion ottaa itseäni niskasta kiinni niin pääsykokeisiin lukemisen kuin autokoulunkin (ei, mulla ei ole vieläkään korttia) suhteen. Ylioppilaskiitoskortitkin pitäisi tilata... No ehkä mä ennen kesää saan kaikki rästohommat hoidettua, oisko hyvä tavoite?

Ihana pitkästä aikaan vaan rupatella tänne teille, mut hei rupatelkaa takaisin! Mitäs te puuhasitte viikonloppuna? Oliko muita katsomassa Tiisua perjantaina? :D

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Niitä toisenlaisia asukuvia

Yksi pitkän pitkän aikaa blogeissa kiertänyt haaste, josta itse olen kauheasti tykännyt on postaukset epäonnistuneista asukuvista. Pitkään oonkin mieleni pohjassa haudutellut ajatusta samanlaisesta postauksesta täällä munkin blogissa. Alunperin ajattelin koota postauksen usean eri kuvauskerran vähän omalaatuisemmista otoksista, mutta selaillessani viime Narnia-postaukseni kuva saldoa löytyi sieltä niin monta kerrassaan mahtavaa helmeä, että mun oli pakko omistaa kokonainen postaus vain niille. Joten varautukaa upeisiin selittelyilmeisiin, tanssiasentoihin, epämääräisiin heilumisiin ja totisesti nerokkaisiin eleisiin. Koska minä, päättelipä niistä julkaistuista asukuvista mitä tahansa, en vaan osaa olla luonnollisesti kameran edessä kuvattavana!


Itse päästin muutamat nauruntirskahdukset ulos näitä kuvia selaillessa, mites teillä? Kelpaisiko toinenkin tällainen joskus tulevaisuudessa?

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 11. maaliskuuta 2017

ONNEA RAKAS


Armas poikaystäväni täytti eilen pyöreitä. Mä jouduin aamulla lähteä töihin jo ennen kuin hän heräsi, mutta jätin hänen viereensä sängylle pienen lahjapaketin, jonka sisällä oli suklaata, mun äidin antama lahja ja paperisydänonnittelut, joita kovasti edellisenä iltana olin askarrellut. Syötiin kakkua, juhlittiin perheen kesken ja availtiin vähän lisää lahjoja, mutta muuten vietettiin ihan mukavaa, tavallista perjantai-iltaa. Jotenkin on todella epätodellinen olo, kun kaikki rakkaat yksi kerrallaan taas vanhenevat ja kohta muka pitäisi olla jo jotain aikuisia. Siis taas pitää vaan hämmästellä, että mihin aika oikein kuluu? Vastahan me kyseltiin päivittäin lupia, josko kaveri voisi tulla koulun jälkeen meille leikkimään, ja oli hurja juttu valvoa arki-iltana kymmeneen. Kaksikymmentä, wau. Kohta se osuu omalle kohdallekin. Kaikeksi onneksi voin sanoa, ettei tuo yksi muru ihan kauheasti yön yli ollut muuttunut, ihan yhtä ihana se on edelleen, vaikka sen ikä alkaakin eri numerolla kuin mun. Onnea vielä ihan tosi paljon ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 9. maaliskuuta 2017

Talvi mene jo pois

Saako vähän valittaa. Niin monta ihanan kaunista, aurinkoista, melkein lämmintä päivää ollaan jo saatu viime viikkojen aikana. Sellaisia, joina yläasteaikoina oltaisi lähdetty kavereiden kanssa kaupungille hippusen liian kevyissä vaatteissa palelemaan, ihan vaan koska niistä talvitakeista piti vihdoinkin päästä eroon. Sellaisia, joina meinaa pakahtua kaikesta inspiraatiosta, joina haluaa tehdä biisin tai siivota kämpän tai oppia uuden kielen. Sellaisia, joina kaikki aistit kuiskaavat kevät, kevät


Mutta minkä vitun takia heti seuraavana yötä pitää sataa lisää lunta? Anteeksi kielenkäyttöni, mutta mua alkaa oikeasti vähän jo kyllästyttää. Don't get me wrong, mä tykkään lumesta ja siitä, miten se valaisee ja kirkastaa maailman ja piristää muutenkin. Joulukuussa. En maaliskuussa, kun on muutenkin jo niin valoisaa, että kohta ruvetaan taas siirtämään kelloja. Maaliskuussa pitäisi alkaa jo kevät, pikkuhiljaa alkaa kuulua lintujen laulua ja ruohon kasvaa ja maan kuivua. 

Sekin olisi siedettävämpää, jos sieltä marras-joulukuun vaihteesta olisi ollut lunta tähän päivään saakka, mutta kun tällaista iänikuista veivaamista! Mun mielestä on vain ilkeää herättää turhia toiveita koittavasta keväästä, vain että voidaan seuraavana päivänä herätä joko kahdeksan asteen pakkaseen tai räntäsateeseen. Nyt sanokaa ihan rehellisesti, nauttiiko joku teistä ihan oikeasti tästä säästä?

Minä haluan käyttää muutakin, kuin villapaitoja. Haluan laittaa tennarit monen kuukauden tauon jälkeen takaisin jalkaan ja kävellä kuivalla tiellä, mun talvikengät menevät kohta muutenkin rikki. Haluan ostaa uuden kevättakin ja päästä käyttämään sitä. Haluan kävellä metrolta kotiin palelematta. Talvi, mene kotiin. Me ei haluta sua tänne.

Kuvat marraskuun lopulta. Kun oli vielä hyväksyttävää, että maa oli jäässä.

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kurkistus Narniaan 40: Back in black


Näiden mun uusien unelmafarkkujen oston myötä oon huomannut (ylläripylläri) pukeutuvani entistä useammin kokemustaan. Ei ehkä ihan mun tyylistä, mutta välillä ihan jees. Mä en oikeastaan koskaan ole kuitenkaan ihan täysin mustissa, kun näin talviaikaan mulla ei ole esimerkiksi mustia kenkiä lainkaan. Kokomustaan asuunkin saa kivasti vähän eloa ihan pienillä yksityiskohdilla, joihin mulla tietenkin kuuluu kirkas - vaikka tässä tapauksessa myös hyvin tumma - huulipuna.


Pystyypäs sitä jaaritella mustasta pitkään! Samaan aikaan, kun etsin itselleni korkeavyötäröisiä housuja, katselin myös korkeavyörätöisempiä paitoja ja neuleita. Tämän kyseisen neuleen bongasin Newyorkerista vain kympillä, ja vaikka mun silmään tämä toimisi paremmin mun haaveilemieni kirkkaansinisten farkkujen kanssa, on tää omalla tavallaan jotenkin ihana. Kerrankin ostin oikeasti vähän isommassa koossa, että paita on ihanan löysä, ja vaikka ensituntumalta en olisi arvannutkaan, on se todella lämmin! Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin mua ehkä vähän pelottaa, että tuo neule jää lopulta kaappiin nököttämään tyhjänpantiksi. Mutta senhän oikeasti vain aika näyttää, että mitä vaatteita tulee käytettyä ja mitä ei. 

Neule New Yorker / Housut Monki / Kengät Privat (torilta ostettu) / Huulet Nyx Turnt Up Lipstick sävyssä Dahlia (voi Salkkari-mielikuvat♥)

Mä sain tänään yhtäkkiä kunnon siivousinnostuksen, ja siinä tunnin aikana, minkä ehdin kotona olla työvuorojen välissä, ehdin heittää kaikki ympäriinsä lojuvat vaatteet pyykkiin ja raivata vaatekaapista oikein rankalla kädellä käyttämättä jääneitä myyntikasaan ja reikäisiä roskiin. Ja vaikka mä tapaan aina säilyttää kaiken ja pitää kiinni kaikesta, millä saattaisi joskus olla muistoarvoa, on se vaan mahtava fiilis hankkiutua eroon jutuista, jotka ovat jopa vuosia vain pyörineet nurkissa viemässä tilaa. Huomenna taas jatkuu, saa nähdä mitä mä sitten keksin! 

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kevätaamu Katajanokalla


Olin tänä aamuna Uspenskilla liturgiassa ja hiukan auttamassa kirkkokahvien järkkäämisessä. Ja voi miten ihana aurinko aamulla paistoikaan! Oli pakko kaivaa kamera esiin ja räpsiä muutamat kuvat siinä matkalla. Kirkon sisälläkin oli niin upean näköistä, kun auringon säteet tulvivat sisään ikkunoista. Tältä tuntuu kevät ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)