perjantai 30. marraskuuta 2012

WINTER WONDERLAND


Okei oon saanu kuulla aika paljon vittuilua näistä mun teksteistä, mut hei ihmiset jos ette tykkää ni ei tarvii lukee. Mutta joo ei tarvitse haukkua mua, jos on asiaa niin voi sanoa sivistyneesti ja tällee niinku ihmiset. Ja sit kans mä kirjotan tänne jutuist, mitä on käyny ja mitkä mul on mieles, et jos et haluu, etten kirjota susta, ni älä anna mulle aihetta kirjottaa susta. Enkä muutenkaan oo kertonu teidän nimiä tai mitään, että jos silti huolestuttaa että joku tunnistaa teidät siitä niin voi alkaa miettiä että miksi se olisi niin huono asia. Mut onneks mul on niitä ihania ystäviä jotka ymmärtää miks mä tätä kirjotan ja ei nää mitään sitä vastaan <3 Mut joo en jaksa tollasest puhuu enempää, on nii hyvä fiilis etten haluu vahingossakaa pilata sitä :D


Oon tänään ja eilen ottanu niin hirviästi valokuvia ku vihdoinkin saatiin tota lunta, että tässä blogissa on lähinnä valokuvia.  Ärsyttää kuunnella, ku kaikki vaan valittaa kun on kylmä ja pimeetä ja auto on ihan lumessa ja kävely hidastuu ja tän tällasta kaikki keksii aina jotain huonoja asioita, mutta mietitääs nyt:  ei ole kylmä, jos on vaatteita tarpeeksi päällä. Mulla ainakin oli ihan lämmin, kun muut mun ympärillä valitti kun niitä paleli niin kovasti, ja mä oon yleensä se joka palelee :D Nyt ei ole pimeetä, päin vastoin lumi on niin puhtaan valkoista ja se heijastaa valoa niin on entistä valosampaa! <3

Ja myönnetään, eihän se ole niin mukavaa kun tuulee niin kovaa että lumi lentää paidan sisään ruokalaan kävellessä tai ettei näe eteensä kun kävelee kun edelleenkiin tuulee ja lumi lentää mutta ei noista asioista jaksa ärsyyntyä kun on niin älyttömän kaunista ja ihanaa ja oon niin ilonen viime vuotisen jälkeen että jouluna saadaan taas lunta, koska en nyt ihan usko, että tää hirmu nopeasti tästä sulaa, on sitä sen verran paljon ihan etelässäkin :D Aamulla heräsin niin oli ikkunakin puolillaan läpinäkymätön
lumen takia mutta eihän siinä mitään pahaa ole :D

Tuli niin joulufiilis jo, että kuuntelin Tarja Turusen joululevyn Henkäys ikuisuudesta kaksi kertaa putkeen ja siinä samalla kun muokkailin valokuvia koneella päätin ripustaa jouluvalot ikkunaan :D Ne on aika pienet ja sillee kämäset mut parempi ku ei mitää ;)

Tänään oli oikeesti niin maailman paras kuvistunti: heti aluksi ope ilmoittaa, että katsotaan Lumiukko :D Ja sitten me siinä fiilisteltiin, kuunneltiin sitä ihanaa musiikkia ja siinä sivussa tehtiin jotai pastelliliitutyötä aiheesta. Sitten ope sanoo filmin loputtua että nyt vois kuunnella Walking In The Airin, Nightwishin versiona! Ja koska Nightwish ei oo muuta kun vaan maailmanhistorian ylivoimaisesti paras bändi (ainakin oli Tarjan aikoihin <3) niin täähän oli aaaivan mahtava idea <3 Sitten kesken sen videon tajusin että kello oli yhdeksän ja mun pitäisi lähteä
 musiikinluokkaan, kun kuorolla oli tunnin harjoitukset keskiviikkona olevan
itsenäisyyspäiväjuhlan takia. Kun se biisi loppuu (nyyh) niin ope päättää laittaa vielä toisen liveversion samasta kappaleesta, ja mä siinä kuuntelen ja elän tunnelmassa niin kuin vain pystyy kun valmistauduin lähtemään. Sitten kello oli jo viisi yli yhdeksän, ja mun oli pakko lähteä. Jäin siihen ovenrakoon sitten vielä kuuntelemaan, kun Walking In The Airista soi välisoitto. En vaan millään halunnut lähteä mutta sitten jotenkin keräsin tarpeeksi tahdonvoimaa että suljin sen oven ja lähdin. Musiikki kuulu vielä käytäväänkin ja sitten kun ei enää kuulunut niin rupesin sitä sitten itekseni lauleskelemaan kulkiessani noita autioita käytäviä. Ah että <3

Ei tässä nyt varmaa paljo muuta oo, mul ei oo vielkää talvikenkii, ku ne menee mul joka vuosi rikki ni nyt käppäilen tuolla mun kumisaappaat jalassa ku niissä on sentää vuori :D Otin tänää semmosen jännän kuvan salamal ni lumi näky kirkkaan valkosel ja sit muu punast, puut ja kaikki :D -->

Nii ja tosta vielä että jos vaivaa, ni tulkaa sanomaan suoraan, toi anonyymisti haukkuminen on vielä säälittävämpää mitä te sanotte mun kirjotusten olevan. Mä ainakin sanon suoraan, suurin osa ainakin niistä jotka tätä lukee tietää kuka oon, te ainakin, ette te anonyyminä pysy, vaikka niin luulitte. Mut joo jos mun kaverit rupeis mua haukkumaan niin sitten mun pitää vaan miettiä että kannattaako sellaisia ihmisiä enää edes kutsua kavereiksi. No ens vuonna mennään lukioon, silloin ainakin nähdään että ketkä pitää yhteyttä ja ketkä mielellään jää unohduksiin.


xoxo
moi ;)







keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Promises, promises...

Nyt eka asia: LUNTA <3 Ihanaa pitkän odotuksen (kuukaus?) jälkeen vihdoin saatii lunta, ja viel ennen joulukuuta! Ja täähän kai pysyy maassa vielä piiiiiitkään? Tulee ihan joulufiilis :):):) Pitää tänne laittaa heti paljon näitä tän päivän kuvia ;)

Kuten kaikki varmaan tietää, Salkkareista on tehty leffa, joka tulee lähiaikoina ensi-iltaan. No, mun kaveri voitti Demistä kaksi lippua kyseisen elokuvan ennakkonäytökseen. Mä olin innokkaana kysymässä, josko pääsisin mukaan, ja sitten se soitti mulle ja pyysi mua mukaan. Oltiin ihan innoissaan, että lauantaina päästään leffaan, ja se mun kaveri sano että pitää ottaa kynää ja paperia mukaan, kun ne näyttelijät on kai siellä paikalla ;). Tässä sitten se paras osuus: tänään tää mun kaveri laitto mulle tekstarin (siteeraan): "Anteeks mut en haluu mennä sun kaa sinne salkkari juttuu. Sori." Se menee sitten kai katsomaan sen mun yhden toisen kaverin kanssa. Voin viel sanoo, ettei ollut ensimmäinen kerta ku tämä kyseinen kaveri feidaa mut tällä lailla. Viime kerrallakin hän itse pyysi minua parikseen koulutyössä, ja sitten melkein heti sanoo, että haluaa tehdä sen yksin. No lopulta siinä sitten kävi, että tehtiin se yhdessä, sillä kun ei ollut Wordia tietokoneellaan. En kyllä tiedä, oliko näin lopultakaan parempi. Ja sitten puhutaan siitä, että voi luottaa ja lupauksista pidetään kiinni. Surullisinta tässä on, ettei tämä edes tullut kovin suurena yllätyksenä, lupausten rikkominen. Mun elämässä taitaa lupauksille käydä yleensä niin, että ne useammin rikotaan kuin pidetään, siltä ainakin tuntuu. Sitten vielä väitetään, ettei niissä mun lauantain kirjotuksissa ole mitään perää. You said you'd always be there for me still I'm never the first one you'll see no......

Lainasin tänään mun kaverin nördelaseja. Tuli niin siisti fiilis ne päässä, ei se päässy niitä paljoakaan käyttämään sen parin tunnin aikana, mitä me apparikoulutuksessa yhdessä oltiin ;) Pappi puhui siellä uskon vaiheista tai jostain. "Te olette kaikki varmaan kirjoilla naamakirjoissa ja kirjoittelette blogeja, ja kirjoitatte sitten tästäkin illasta sinne pitkät pätkät." No en siitä pitkästä  tiiä, mutta kyllähän toi nyt piti kirjoittaa ;);)


nomut ei kai mulla tässä mitään muuta ole, pitäs mennä nukkumaan.... :) moimoi!! <3

MINÄXD

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Yesterday all my troubles seemed so far away..... and so on

No eilen kirjottelinki tänne, purin tunteitani, kerroin vähä muistoja ja näin, ja niinhän siinä sitten kävi että mun kaverit rupes vihaa mua, otti kaiken todella henkilökohtasesti ja väitti, että mä olin siellä sanonu ettei ne välittäis musta. Mun piti iteki lukea se teksti läpi, tarkistaa etten vaan ollut sanonu niin, kattoo, ettei siellä ollut mitään liikaa. Yöllä mun kaveri soitti mulle, tosi pettyneenä, oli todella vihanen siitä mitä kirjotin siellä. Sitten mun piti puol kahden aikaan yöllä ruveta muokkaamaan sitä kirjotusta, koska se vaan jäi vaivaamaan mua. Sitten mun toinen kaveri kirjotti sen omaan blogiin, jota sitä ennen tätä ei ollut, että sitä ärsyttää ku valitan kaikesta, että mä olisin väittäny että kenelläkään ei olis ollut syytä lähteä eilen mun juhlista, vaikka mä hyvin tiesin että näin ei ollut, että mun mielestä ne juhlat olis ollu aivan huonot. Nyt mä vaan haluan selventää, että en tarkottanu mitään pahaa, halusin vaan purkaa mun tunteita, ja että ehkä neki ymmärtäis miltä musta on tuntunu noi asiat. Juhlat meni mun mielestä hyvin, en vaan tykänny siitä että jäin yksin, olis ollu kiva olla seuraa. Mä rakastan mun kavereita ja kyllä mä uskon että ne välittää musta, aina ei vaan tunnu siltä, ja uskon että kaikilla on sellanen tunne joskus. Mutta joka tapauksessa nyt ne loukkaantui mun kirjotuksista. Sitä ihmettelen että miksei ne loukkaannu mun biiseistä, Here I Am -kappaleessa puhutaan ihan samoista asioista, vaan eri kielellä. Ehkei ne oo vaan vaivautunu syventymään niihin teksteihin. Tai en tiedä. Kuulemma näistä asioista pitäis puhua kasvotusten, muttei kukaan kuitenkaan puhu. Tänne mä sitten puran mun tunteita, kanavoin agression, mun biiseihin ja tähän blogiin nyt. Ainakin ne jotenkin saa mun tunteet selville, kun ei niistä asioista pahemmin kasvotusten puhuta, ja sitten kun puhutaan ni ihmetellään että miksi nyt nää asiat otetaan esille, turhaan pilataan tunnelma. Mun mielestä on vaan tärkeää, että ihmiset tietää, jos ne on tehny jotain väärin, vaikka ihan huomaamattaan, koska eihän sitä muuten virheistä opi.

Toivottavasti nyt sitten ymmärrätte, ja jos on asiaa näistä kirjoituksista niin ei tarvitse heti ruveta vääristelemään puheita tai haukkumaan, vaikkei kukaan sitä ole suoranaisesti kai tehnykkään.

xoxo
minä

lauantai 24. marraskuuta 2012

On with the show

Onko teillä ikinä sellasta tunnetta, että ihmiset ajattelee susta vähän eri tavalla kuin mitä ne sanoo? Että vaikka kuinka  ne väittäis, että olisit tärkee, aina joku on tärkeempi? No mulla on kokemusta, vähä turhanki paljon. Niin paljon, että tuli kesällä tehtyä aiheesta biisikin, nimeltään Here I Am: http://www.youtube.com/watch?v=mDTFCc1fSio&list=UUSwFPECH2of-7QKijvXeW9w&index=3&feature=plcp. thought we're all the same but why I'm the one who's always mistaken? you said you'll always be there for me, still I'm never the first one you'll see... Että tällasta.

Kerran mulla oli hirvee riita mun äidin kanssa, se ei ollu kotona enkä mäkään olisi halunnut olla, itkin ja huusin niin että varmaan koko rappu kuuli. Katoin netistä bussien aikataulut, pakkasin laukun ja soitin mun kaverille, että jos voisin tulla sinne yöksi kun kotona en vaan pysty olemaan. No tää mun kaveri ei ekana vastannu ollenkaan, ei kuullut, kun sillä oli sen toinen kaveri kyläs nii niillä pauhas musa täysillä ja ne piti siellä hauskaa. Sitten se selitti siinä puhelimessa jotain, ettei nyt sovi ja sellasta. En sitten menny sinne, kun se ei halunnu ja ne jatko siellä kahestaan bilettämistä. Kyllä mä luulen että olisin siihen mahtunut. Menin sitten sänkyyn, katsoin kelloa parin minuutin välein, meinasin lähteä vaikkei mua oltu pyydetty. No siihen mä sitten jäin. Joskus neljän aikaan yöllä ne sitten soitti mulle, että onko mulla kaikki kunnossa. Se mun toinen kaveri oli vähä huonossa jamassa, kikatteli siellä iha hulluna. Kiva herätys seki. Siinä vaan alkaa miettiä, kun mun kaverit sanoo aina, että jos kotona on hätä, niin voin aina mennä niiden luo yöksi, että ne auttaa. Mutta sitten ku apua pyydän, jota ei suinkaan tapahdu usein, en yleensä halua vaivata ihmisiä mun ongelmilla, niin on parempi että jään kotiin. Hädässä ystävä tunnetaan, ja paskat. Tässä vaa yksi esimerkki.

Tänään oli mun synttärijuhlat, kavereiden kesken. Oikee syntymäpäivä mulla oli tiistaina. Näin seki meni: edelliseksi yöksi äiti päätti lähteä Lappeenrantaan, jätti mut yksin kotiin, ja koska en mun pyntymäpäivänä halunnut herätä yksin, lähdin extempore Kaislan luo, kylläkin varmistettua monta kertaa, että se varmasti kävisi. Sitten olin siellä ja oli ihan kivaa, Kaislan äiti leipoi mokkapaloja juhlan kunniaksi ♥ Sitten tiistai-iltana, kun tulen myöhään kotiin (oltiin kavereiden kanssa katsomassa Twilight - Aamunkoi osa 2, aivan ihana ♥), äiti makaa sohvalla, näyttää keittiön pöydällä olevan kirjekuorikasan ja pikasesti toivotti onnea. Lahjaakaan äiti ei ollut viitsinyt hankkia, oli vaan tunkenut setelin kortin väliin. Sen mä ymmärrän, että kaukaisemmat sukulaiset antaa rahaa, kun ei ne välttämättä oikein osaa antaa lahjaa, mutta omalta äidiltä voisi jo vähän vaivannäköä toivoa lahjan suhteen, mut eeei. Sama oli kun täytin 11: tulin kotiin, äiti oli naapurissa, vähä angstangst, ei varmaan muistanut että mulla oli syntymäpäivä, ja kun sanoin, se otti lompakosta 50€ kun ei tullu lahjaa muistettua ostaa. Samana päivänä oli ollut
Unicef-kävely, ni oli jo valmiiks vähän niinku paska fiilis. Olis kiva, että edes joskus kotiin tullessa siellä odottaisi äiti, jota oikeesti kiinnostaisi niin rakkaan tyttärensä asiat.

Niin, niistä juhlista. Kaikki tuli myöhässä, joka oli oikeastaan ihan hyväkin asia :) Yksi mun vieraista ei ollut edes ilmoittanut, että ei tule paikalle. Ihan kiva. Eikä kenelläkään ollut sen numeroa :D sillä kyllä oli mun.... Mutta joo, syötiin, avattiin lahjat (jee sain nälkäpelin ja paranormal activity 3:sen ja ilmasen reissun flamingoon uimaan ja syömään mun kavereiden kanssa ja hiusmaskaran ja meikkei ja kaikkee muuta kivaa ♥) ja syötiin lisää, ja sitten tuli se,että mitä nyt tehtäisiin. Kyllähän siinä jotain keksittiin, muttei kuitenkaan oikeen mitään, ja sitten porukat rupes lähtemään. Kaikki lähti, osa sen takii koska muutkin lähti, vaikka mä pyysin että joku edes voisi jäädä ettei mun tarvitsis olla yksin. No ne lähti silti, ja kuulin myöhemmin että yhet oli mennyt mun toisen kaverin luokse. Ei sitte jäänyt tänne viettämään aikaa vaikka mä kuinka pyysin... Mutta joo tällasta... Vain elämää on ihana sarja, Jonne Aaron on niin ihana... ♥ Harmi että se loppu, toivottavasti tulee uusi kausi :) Ja koko ajan on sellainen fiilis, että haluais tehdä biisin, muttei tuu oikeen mitään ideoita. Yksi on tässä tekeillä, huomaan, että oon ottanu mallia Evanescencen kappaleista Lithium ja My Heart Is Broken, siis melodian ja mun päässä olevan sovituksen perusteella. Kappale kertoo siitä, että miten joku todella rakas on poissa, jossain kaukana, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tässä vaiheessa kuulostaa vielä vähän tylsältä, mutta toivotaan että siitä hyvä tulee :) ja sitä odotellessa, kuunnellaan vaikkapa sitä Lithiumia ♥ : http://www.youtube.com/watch?v=PJGpsL_XYQI

Huomenna on mun ja mun veljen yhteissynttärit (se täyttää 23 30.11.) enkä tiiä yhtään mitä annan sille lahjaks :O se sano että se antaa mulle talouspaperii, joten mä sanoin että annan sille vessapaperii. Saa nähdä :)

24.11.1991 Farookh Bulsara, aka Freddie Mercury, legendaarisen Queen-yhtyeen solisti, keulakuva, lauluntekijä, pianisti, satunnainen kitaristi, energinen esiintyjä, valovoimainen artisti, ehdottomasti maailman parhaimpia laulajia kaikin puolin (lista jatkuu loputtomiin), menehtyi AIDSiin. Tänään, 21 vuotta myöhemmin, hänen muistonsa elää yhä, lauluja lauletaan, miestä itseään ylistetään, hänestä haaveillaan, häntä kaivataan. The show must go on.

terveisin minä (:



Olin keväällä Saksassa, ja näin siellä pari kanaa :D vaikken kyllä oo ihan varma että erottuuko ne tosta kuvasta.... Mut on tää kiva kuva silti :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Wednesday Writing

"Ja Harryn teki melkein mieli painaa kätensä pyylevän Bathildan pakaroille".... tän takia mä rakastan Harry Pottereit.... ♥ Sieltä löytyy aina vähän väliä tällasia lauseita joille ei voi muuta kun nauraa.... :) Ja nää Harry Potter -jutut muodostaa vitsejä muutenkin: ollaan mun kaverin, Kaislukin (;) ♥) kanssa naureskeltu, kun kunnallisvaalien aikaan tuolla oli mainos, jonka iskulauseena oli : "Pelastakaamme Helsinki ankeuttajilta". Näillä siis mennään. Kaisla teki just tetissä itelleen ankeuttajaviitan. Jännää, päästään kokeilemaan suojelius-loitsua. Pitää vaan ekaks hankkia sauva. Tai kuka tietää, ehkä mulla on jo.... ;)



Asiasta toiseen. Helsinign ortodoksisen seurakunnan kasvatustoimella oli logokilpailu,
jossa siis haettiin kasvatustoimelle haettiin uutta logoa, joka tulisi näkymään hyvin
laajasti kaikkialla. Voittaja palkitaan. Minä tietenkin luovana persoonana osallistuin, ja jos ite voi sanoa, tulihan siitä aikas hyvä :) Nyt on tullut isä Teemulta Facebookin kautta viesti, että mut on neljän muun lisäksi kutsuttu erityisesti paikalle voittajan julkistukseen. Tämäpä mun naisen logiikalla merkkaa sitä, ettei mun ehdotus ihan huono voinut olla. Mutta ei nyt koputeta puuta. Mutta tottakai me nyt sinne ollaan menossa (itsenäisyyspäivänä liturgia klo 10:00), niinkuin äitini heti asiasta kuullessaan ilmoitti. Ihan jepa :D Sitten siellä rukoillaan, ja joinataan afterpartyihin, niinkuin tottakai asiaan kuuluu, ja sen jälkeen mennään kotiin valmistautumaan Linnan Juhlien pukuarviointiin, katotaan, näkyykö tuttuja niinku viime vuonna ;) Popparit valmiiksi :D ♥





Ikkuna on auki, ulkona +7 (!) ja mulla ei sukkia jalassa. Mitäs siitä tulee?? No kylmät varpaat tietty! Ja kylmät sormet. Nykyään tuntuu, että on koko ajan sormet jäässä, mutta blogia on hankala kirjoittaa tumput kädessä ;) Voi että mä   jäädyn tänne!! Mutta kohta pääsee suihkuun lämmittelemään ♥ Ellei sit käy taas 
niinku viime talvena, että lämmin vesi loppuu. Suihkusta vaan, ei muista hanoista. 
Piti pari kuukautta käydä naapurin luona suihkussa. Ei uskois kerrostaloissa olevan tällasia ongelmia. Sit jossain vaiheessa se alko pikkuhiljaa tulla takasin. Ihan kiva yllätys se kyl oli, ulkona 20 astetta pakkasta, kaikki paikat iha jäässä ja kohmeessa ja paikoin sattuu ja paikoin ei tunnu mitään. Sitten oi ihanaa, pääsee oikein kuumaan suihkuun lämmittelemään. Siinä vaan seison ja lämmittelen tosi pitkään. Sitte ku rupeen laittamaan shampoota päähän, vesi lakkaa tulemasta. Laitan hanan uudestaan päälle, tulee pelkästään kylmää vettä. Ihan jääkylmää. Siinä sitte, shampoot päässä, pyyhe ympärillä, juostaan äkkiä naapurin suihkuun, jossa sitte kaiken lisäks liukastuin ja kaaduin. Että siinä meni seki rentoutuminen! Tässä tällee totaalisesti minkään aiheen ulkopuolelta hieno kuva jostai Itiksen lattiast tai jostai en ees muista :D



Siellä tarhassa on niin ihanaa, tänäänki yks tyttö, joka iha btw täytti eilen kolmewee, ni kysy multa ku keinutin sitä, että "ootko sä tyttö?" :D Juu kyllä olen tyttö, ja niin olet sinäkin :D Tähän ihanaan lauseeseen voin ehkä lopettaa tän kirjotuksen. Kiitos !! ♥



tee mä :D


psps voi missä lumi, missä lumi... pitäs sataa jo lunta niin voin ottaa uusia ihania
kuvia :) mut kyllä mä siin lokakuun ihanana lumisena hetkenä sain pari kuvaa otettua ♥












tiistai 13. marraskuuta 2012

Beginning....

Mooooi!

Kirjottelin tänään meidän ortodoksisten nuorten omaan blogiin ja siinä heräsi ajatus omasta blogista. Ja tässä sitä sitten ollaan, kaksi tuntia myöhemmin. Tän blogin tarkoitus olisi vähän saada mun musiikille tunnettavuutta (kirjoitan nyt suomeksi joten lähinnä kotimaanlaajuisesti), ja koska tykkään muutenkin kirjoitella juttuja, niin ei tää varmaan ongelmia tuottaisi. Tottakai on eri asia kirjoittaa itsestään. Ehkä. Ehkei se eroa muusta kirjoittamisesta niinkään paljoa. Kirjoittaessani tekstiä yritän pitää sen jollain tasolla edes henkilökohtaisena, tai että siinä edes etäisesti kuvastuisi minä itse. Ehkä siis siinä tapauksessa voisin kertoa vähän itsestäni.

Ekaks tärkein juttu: http://www.youtube.com/user/sansloful <<--- (epäonnistunut nuoli) mut siis tuolta löytyy kaikki mun biisit ja vähän keikkavideoita. Noita pliispliisPLIIIIIS käykää kattoo, käskekää kavereiden kanssa käydä kattoo, kommentoikaa ja tällee, saatais tätä mun musaa vähän leviimään. Aion täällä blogissa nyt kirjoitetta enimmäkseen musiikista. Ehkä. Sen näkee sitten. Tässä siitä ei paljoa ole. Katsokaa!!!!! huom. laatu on aikas paskaa, mutta yrittäkää olla välittämättä siitä ja kuunnelkaa laulua niinku lauluna :) kiitän jo etukäteen!! ♥




Olen 14 (viikon päästä 15) -vuotias tyttö  Itä-Helsingistä. Musiikki on henkireikäni. Soitan pianoa, laulan, olen bändissä ja kirjoitan biisejä. Kappaleet kertoo omasta elämästä, omista kokemuksista, omista tunteista. Ainakin enimmäkseen, poikkeus vahvistakoon säännön. Vanhempani ovat eronneet, asun enimmäkseen äitini kanssa. Ei erityisen äidillinen hahmo, vaikka on silläkin hetkensä. Isän kanssa olen aina välillä, useimmiten viikottain. Nyt on kylläkin edessä hieman pidempi ajanjakso erillään, vielä mittaamattoman pituinen. Senkään kanssa elämä ei ole aina täydellistä, mutta onhan meillä ihan kivaa :). Vanhempieni aktiivisen havainnollistamisen ansiosta olen päättänyt olla ikinä koskematta mihinkään päihteisiin, en alkoholiin, en tupakkaan. Kaverit ihmettelee, miten pystyn tekemään nyt jo tällaisen päätöksen, etten ikinä tule juomaan. Mitä mä siinä muka menetän? En halua turhaan vahingoittaa itseäni tai muita. Ei siinä ole vaan järkeä. Simaa juon, ehtoollisella voin käydä. Siinä se sitten on. Musiikin lisäks harrastan mm. lukemista ja valokuvausta. Luen Harry Pottereita, Twilighteja, Poiroteja ja Marpleja, ja kans Donna Leonin tuotantoa. Valokuvaus on lähinnä talvella. Lumi on niin kaunista, että on pakko ottaa paljon kuvia,
Kyllä mä muutenkin tykkään kuvata kaikkea, lähinnä luontoa.
Haluun järkkärin. Viikon päästä synttärit,
ehkä sellanen tulee. Tai sit ei. Sormet ristissä.

Meillä on kaksi ihanaa kissaa. Vili (harmaa-valkoinen, edessä) on ollut meillä maaliskuussa neljä vuotta. On sekin aika kulunut tosi nopeasti. Honey (mustavalkoinen, alhaalla lipaston takana) ostettiin sellaset kuus ja puol, seittemän ja puol vuotta sitten, en enää edes muista. Monta vuotta se kylläkin asui  meidän mummin luona. Nyt sitten viime vuonna ennen joulua mummin jouduttua sairaalaan Honey on tullut takaisin kotiin. Äiti ei tykkää. Alunperin Honey oli äidin poika, mutta enää äiti ei siitä pidä. Aina välillä, kun matolta löytyy oksennukset tai sängystä kakat (molemmat kävi eilen), äiti heti olettaa Honeyn olevan syypää. Asiasta
ei voi edes keskustella. Nyt harva se päivä äiti sanoo, että Honey pitäisi
viedä lopetettavaksi, kun se ei jaksa sitä enää. Mutta ei kukaan mun poikaa vie, ei enää uudestaan.

Oon tän viikon tetissä, paikkana päiväkoti Tunturi. Asun ihan viereisessä talossa, joten jos kävelen tooooosi hitaasti ja hissi on varattu, niin työmatkaan menee sellainen minuutti. Ihan jees kyllä :) Ne lapset on niin ihania,   3-4 -vuotiaita, ja kans yks 2-vuotias siinä ryhmässä. Varsinkin ne tytöt, aiankin suurin osa, on ihan mussa kiinni, ne on niin söpöjä :) Ja jotenkin tuntuu, että ne kuuden tunnin työpäivät menee tosi nopeesti. Ja päiväkodissan on paljon parempaa ruokaa kuin koulussa. Vaikka samat ruoathan ne pitäisi olla. En tiiä. Mutta ei sillä niin väliä.

Tänään oli pianotunti, viimeinen tunti ennen matineaa (= Pop&Jazz Konservatoriossa matineat on lukuvuoden lopussa sellaisia konsertteja, jossa soitetaan sitä soitinta jota opiskellaan, tai lauletaan, ja sitten ne opettajat antaa palutetta), ja ope lähti kymmenen minuuttia etuajassa. Lähti Lahteen. Mun pianotunnit on aina sellasia jänniä että mä höpöttelen siellä ihan ihme juttuja ja sitte mun ope nauraa ja kirjottaa ne ylös. Ei kiva. Puolen tunnin pianotunnin aikana ehdon soittaa sellaset viis minuuttii, ehkä. Iha mukavaa joo :D Ja tajusin just, että täs on tosi paljon tekstii. Joten olen todella kiitollinen, jos olet vaivautunut tähän asti lukemaan.

Sitten oli NuPi (nuorten piiri, ortodoksinuoria kerääntyy sellaselle kerhotilalle tiistaisin ja sekoilee siellä). Matkalla sinne tajusin, että olin astunut koirankakkaan. Se oli vielä ollut keskellä tietä. En edes nähny sitä siellä pimeessä. Huomasin sen Vuosaaren metroasemalla, kun haju tuli  nenään. Kirkkaankeltaiset kumpparit (♥), joissa näkyy sellaset ihanat kakkatahrat ja iso läjä pohjassa. Hurmaavaa. Sitten kun sinne kerhotilalle pääsin, nii äkkiä lavuaarin alle saappaita putsaamaan, ei mitää kivaa puuhaa sekään. Mut sain senkin sitten kohtuullisesti hoidettua. NuPissa sitten pääsee sekoilemaan, iha kunnolla. Tästä voi lukee lisää siitä menosta: http://tuohusliekki-nuoret.blogspot.fi/2012/11/nuorisopiiri-nupi-13112012.html . Mut joo, ihmiset sekoilee, häröilee, nauraa, tekee läksyi (weirdoooot) ja pelailee jänniä pelejä. Pelasin yhen tyypin kanssa korttii, kasinoo. Sit se alko vääntää säännöist. Tyyppi on ite pelannu koko elämänsä väärillä säännöillä. Voi sitä.

Ja nyt sitte oon tässä. Tää oli varmaan tosi tylsää luettavaa, mutta kiitän, jos joka tapauksessa tämän luit kokonaan. Kiitos. Ja hyvää yötä!!!

t:minä ♥

P.S. Kohta on joulu! Siellä tarhassa oon päässy tekemään jo kaheksan joulukorttia ♥ mut mä aina sanon, ei mennä jouluun ennen mun synttäreitä ;) mut piti silti tääkin kuva laittaa... :D