Ajattelin ennen Rodos-postausta heittää tähän väliin yhden kunnon kuulumispostauksen! Tuntuu että mä olen kauhean huono näissä, kun aiheet rönsyilee sinne tänne kun on niin paljon mitä tekisi mieli sanoa, mutta samalla ehkä juuri samasta syystä näitä on myös niin vaivatonta tehdä. Tänä aamuna kotoa lähtiessäni satoi, ja oon ehkä vähän outo (jopa itseni mielestä) mutta mä tavallaan tykkäsin siitä. Sateella on tavallaan ihanan raskas ilma mutta kuitenkin raikasta ja helppo hengittää, eikä näin kesällä ole liian kylmäkään vaikka taivas onkin pilvessä. Mulla oli myös eka ajotunti sateella, ja pääsin ekaa kertaa käyttämään tuulilasin pyyhkijöitä! Oon alkanut enemmän ja enemmän viihtyä siellä auton ratissa, liikkeelle lähtö on edelleen aina vähän vaikeeta mutta muuten on sujunut tosi hyvin. Vähän kyllä pelottaa kun tänäänkin ajoin seitsemääkymppiä haha :D
Nyt on omalta osaltaan pikkuhiljaa siirrytty taas vähän arkeen, kun mulla alkoi syksyn osalta piano- ja laulutunnit. Molemmissa mulla on uudet opettajat ja ainakin tähän mennessä oon ihan innoissani. Huomenna mulla alkaa taas bänditunnit suurimmaksi osaksi tutulla porukalla. Oikeasti nämä tunnit alkoivat jo viime viikolla, mutta mähän olin toisella puolella Eurooppaa silloin! Voi nyt tuli taas kaipuu takaisin, niin nopeasti se viikko loppujen lopuksi menee ja vaikka ihana on olla kotona, niin on se lomailukin ihan parasta.
Loppuun mä haluan vielä kertoa mun aamuisesta metromatkasta. Metrossa oli pieni poika rattaissa isänsä kanssa, joka itki ja huusi. En tiedä oliko hänellä paha mieli vai halusiko huomiota, mutta isällä loppui keinot kesken eikä osannut tehdä mitään vaan jutteli puhelimessa, kun poika vääntelehti rattaissaan. Kun metro saapui päättärille ja menin siihen viereen seisomaan. Katsoin poikaa ja hymyilin hänelle. Poika katsoi mua vähän aikaa hämmentyneenä, ja hymyili leveästi takaisin, eikä kuulunut enää inahdustakaan! Joskus sitä vaan unohtaa että niin helpolla ja yksinkertaisella asialla kuin hymy voi olla niin suuri merkitys ja vaikutus. Muistakaa hymyillä, ihmiset!
Oltiin eilen taas kisulandiassa moikkaamassa kavereita, siitä postauksen kuvitus. Kisut on parhaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti