sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

AU PAIRIN MY DAY via Snapchat

Heti alkuun, voitteko uskoa, että eilen tuli täyteen kuukausi siitä, kun mä alunperin saavuin tänne Lontooseen? Aika on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti, tuntuu edelleen siltä, että aloitellaan ja tutustutaan toisiimme ja tähän arkeen, vaikka todellisuudessa kolmasosa on jo takana! Tämän kuukauden aikana on kuitenkin arki, rutiinit ja lasten tavat ja luonteet tulleet sen verran tutuiksi, että ajattelin, että olisi kiva tehdä teille tällainen au pairin my day -postaus, niin tulee teillekin tutuksi, millainen mun normityöpäivä todellisuudessa on! Lisäksi suunnittelin jatkossa tekeväni kerran viikossa yhden täysin au pairin arkeen ja aupairiuteen liittyvän postauksen, miltä sellainen kuulostaisi teille? Au pair -sunnuntai tai jotain, haha! Mulla on paljon ideoita ja suunnitelmia, ja ehdottomasti haluan kuulla, mikä teitä kiinnostaisi kaikista eniten!

Mutta tosiaan, perjantaina päivittelin ahkerasti mun päivän kulkua Snapchatiin (jossa olen siis nimimerkillä @sannapannari jos et mua vielä seuraa! ♥) ja nyt jaan teille myös tänne blogin puolelle, miltä mun tavallinen työpäivä au pairina näyttää. Tietysti jokainen päivä on vähän erilainen ja tarjoaa erilaisia haasteita, mutta tämä perjantai oli aika tyypillinen arkipäivä. Mä siis työskentelen tiistaista perjantaihin, ja oon siitä onnekas, että mun toimenkuva on yksinkertaisesti olla lasten kanssa, kun vanhemmat ovat töissä. Mun ei siis erityisesti tarvitse tehdä kotitöitä muuta kuin mitä yleensäkin perheessä kotona tehdään, enkä ole ainakaan tämän ensimmäisen kuukauden aikana ollut yhtään iltaa yksin lasten kanssa, vaan vanhemmat aina hoitavat sekä aamu- että iltatoimet. Ja jos nyt seuraat mua snäpissä jo valmiiksi ja mietit, että onko sun järkeä tätä postausta eteenpäin lukea, niin lue vaan. Blogi rajoittaa mun höpötysvimmaa niin paljon vähemmän kuin Snapchatin tekstikenttä, haha!

Tavallisesti perheen äiti lähtee töihin jossain kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä, josta mun työpäivä siis alkaa. Mä yleensä nousen sängystä sen tavallisen parikymmentä minuuttia ennen kuin mun tarvitsee lähteä alas, sitä ennen olen tietenkin torkkunut ainakin sen puoli tuntia mitä mun tapoihin kuuluu! Kasin jälkeen hipsin alakertaan ja söin aamupalaa sen aikaa, kun molemmat vanhemmat olivat vielä kotona. 

Kouluun me lähdetään kävelemään puoli yhdeksän maissa, ja aamuisin pienin on useimmiten rattaissa matkan helpottamiseksi. Tuolloin perjantaina hän taas kiukutteli vähän, kun halusi isän työntävän häntä eikä minun, mutta suostui kompromissiin, ja se olikin hänen isoveljensä joka sai työntää rattaita koko matkan koululle! Ja oli se kieltämättä itsellekin helpompaa, kun kerrankin sai itse kävellä vapaasti ja vähän sivusta vahtia, ettei toinen aja seinää tai puuta päin. Isompien koulu alkaa kymmentä vaille yhdeksän, ja siitä me lähdetään vielä pienimmän kanssa kävelemään päiväkodille. Tuolloin perjantaina lapset olivat niin suloisia, kun isoin jäi moneksi minuutiksi halailemaan pienintä odottaessaan luokan oven aukeamista! ♥

Pienin menee yhdeksän maissa päiväkotiin, ja siitä seuraavat kolme tuntia on mun vapaa-aikaa. Vähän päivästä riippuen mä vietän tuon kolme tuntia joko nukkuen, Netflixiä katsoen tai meikaten. Perjantaina mä (en enää niin herkullisen) aamupalan loppuunsyönnin jälkeen menin huoneeseeni, aloittelin tätä postausta, katsoin pari jaksoa Valehtelevia viettelijöitä (olen taas jäänyt siihen sarjaan ihan koukkuun kun täällä näkyy Netflixissä kaikki kaudet ja Suomessa vain viisi ensimmäistä!), ja koska en voinut vastustaa niin tietenkin myös meikkailin hieman. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tuo vajaa kolme tuntia menee ihan käsittämättömän nopeasti enkä mä koskaan saa mitään oikeasti järkevää sinä aikana aikaiseksi.

Kahdeltatoista olikin aika lähteä pienintä hakemaan. Yksi meidän lempparitekeminen (tai ainakin mun, haha!) on värittäminen, ja Frozen-värityskuvia ollaankin tehty oikein urakalla viime päivät! Pienin siinä viihdytti itseään sillä aikaa, kun mä laitoin itselleni lounasta, ja on se lapsen mielikuvitus niin uskomatonta katseltavaa sivusta. Meidän edellisviikonlopun herkkuruoista oli vielä ihan pieni jämä jäljellä, jonka kaihoistasti söin loppuun. Kaveriksi tein ruokaa periaatteella "katsotaan mitä kaapeista löytyy", ja siitäkin tuli yllättävän hyvää!

Ei se lapsi enää jaksanut väritellä mun lounaan jälkeen, vaan halusi (taas) leikkiä koppakuoriaispelillä. Me tosin pelataan sitä tasan niin, että kootaan nuo koppakuoriaiset mallin mukaan. Hän halusi itse koota kaikki, mutta onneksi mä sain edes yhden tehdä itse niin, että hän ojensi mulle tarvittavat palaset. 

Toinen lempipuuha hänellä on legoilla rakentelu, ja siinä taas alkaa itseä ärsyttää, kun ei pääse toteuttamaan omia hienoja rakennelmavisioitaan, kun toinen hamuaa itselleen kaikki parhaat palat, haha! Sain kuitenkin tällaisen upean kyhäelmän aikaiseksi, jota toinen niin suloisesti kehui todella kauniiksi sillaksi. Siis tuo pieni on niin suloinen, kun hän aina jaksaa kehua mun rakennelmia ja piirrustuksia kauniiksi, ja minun kehuessa hänen töitään vastaa hän supersuloisesti aina "thank you!". Jossain vaiheessa mulle tuli täydellinen uupuminen, eikä jaksanut legot kiinnostaa enää tippaakaan, niin jätin hänet hetkeksi leikkimään itsekseen ja hiippailin huoneeseeni salatreffeille Nutella-purkkini kanssa. Mulla ei ollut edes lusikkaa huoneessani, niin piti kannesta taitella sellainen! Ja kyllä jaksoi taas tuon Nutellan voimilla leikkiä.

Noin kahtakymmentä vaille kolmen ruvetaan valmistautumaan lähtöön hakemaan isompia koulusta, ja perjantaina päästiinkin hyvissä ajoin varttia vaille lähtemään! Yleensä tykkään varata reilusti aikaa tuohon matkaan, kun 3-vuotias saattaa löytää vaikka mitä mielenkiintoista matkan varrelta. Perjantaina me kuitenkin juostiin melkein koko matka, kun vuorotelleen jahdattiin toisiamme, ja meillä meni vain kymmenen minuuttia koko matkaan! Siinä me sitten odoteltiin porttien aukaisua jonkin aikaa. Pieni sai siinä kaverinkin, kun yksi pikkupoika ihastui hänen Lentsikat-reppuunsa, ja yhdessä he siinä bongailivat siitä värejä ja numeroita.

Noin varttia yli kolmen isommat pääsevät koulusta, ja yleensä haluavat vielä hetkeksi jäädä koulun pihalle leikkimään kavereiden kanssa. Perjantaina oltiin siinä niin kauan, että meinattiin jäädä lukkojen taakse, kun osa porteista oltiin jo ehditty sulkea! Päästiin kuitenkin kotiin asti. Syötiin välipalaa, mä latasin tiskikonetta, lapset koetteli mun hermoja ja lopulta sain vähän omaa rauhaa, kun sain heidät asetettua Netflixin ääreen. He siis saavat katsoa 40 minuuttia Neflixiä päivässä, ja mä olen käyttänyt sen erittäin tehokkaasti hyödyksi katsomalla myös itse 40 minuuttia Netflixiä tuon ajan! Vähän noissa snäpeissä huijasin, mutta lasten äiti tuli tosiaan hieman ennen kuutta kotiin. Mä jäin kuitenkin siinä hengailemaan vielä heidän kanssaan alakertaan, värittelemään ja leikkimään ja juttelemaan. Isommat innostuivat pelaamaan mun kännykällä Candy Crushia ja kyselemään multa paikoista, missä olen käynyt. 

Näillä on ihan ihme päivällislemppari, nimittäin riisiä ja banaania! Mäkin kokeilin sitä eikä se pahaakaan ollut, mutta ei ne mun mielestä mitenkään yhteen sopineet. Hummuksen kanssa riisi oli paljon parempaa, ja banaania söin lisää myöhemmin minkäs muunkaan kuin Nutellan kanssa! Eilen lauantaina vanhemmat olivat viettämässä ystäviensä häitä, joten lapset lähtivät isovanhemmilleen viikonlopuksi yökylään. Pienin oli niin suloinen, kun lähtiessä pyysin häneltä halia, niin hän antoi oikein ison halin ja vielä pusun poskelle! Loppuillan olinkin ihan yksin täällä kotona, innostuin leikkimään meikeillä ja tietysti katsoin Netflixiä oikein urakalla. Alunperin ajattelin odottaa, että vanhemmat tulevat takaisin kotiin lastenheittoreissulta, mutta puoli kahdentoista maissa luovutin ja painuin nukkumaan.

Mitäs tykkäsitte tämäntyylisestä postauksesta? Ja kertokaa ihmeessä kommenteissa, miltä tuo au pairin sunnuntaipostaus -idea teistä kuulostaa. Mielellään lähtisin sellaista toteuttamaan, jos teiltä vaan löytyy kiinnostusta! ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä kuin Snapchatissakin (sannapannari)!

10 kommenttia:

  1. Tee ehdottomasti au pair-postauksia!!!! <3

    VastaaPoista
  2. Tee ehdottomasti. On niin mukava lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että kiinnostusta löytyy!:D

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvä postaus, jaksoi lukea kaiken tekstin! Tuntuu, että sun blogi on mennyt next levelille tän sun au pairiuden myötä :) Kiinnostaa todellakin lukea lisää au pairina olosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Ja ihana että tykkäät, tosi ihana kommentti ❤

      Poista
  4. Mielenkiintosia ja kivoja luettavia on nää au pair postaukset! Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  5. Mäkin innolla odotan lisää aupair-postauksia!! Olen itse lähdössä aupairiksi elokuussa ja haluaisin esim. kuulla miten oot pakannut ja paljonko sulla on siellä vaatetta mukana ja ootko jättänyt miten tilaa sitten tavaroille, jotka tuot Suomeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo tosta oonkin aatellut jossain muodossa kirjoittaa, mä nimittäin epäonnistuin itse siinä täysin ja pelolla odotan kotiinlähdön päivää :D

      Poista