maanantai 22. tammikuuta 2018

Kuka ikinä oletkin, et ole minä

Mä en oikein tiedä miten mä pukisin mun tämänhetkiset ajatukset, mutta samalla haluan jotenkin nostaa tämän asian esille ja puhua tästä. Sain eilen kuulla, että joku oli somessa käyttänyt mun kuvaani omanaan. Mahdollisesti lähestynyt muita ihmisiä minun kasvoillani. Nimeä ei sentään ollut multa ottanut, vaikkei kauas jäänytkään. 

Tämä on taas yksi niistä asioista, joita ei kuvittele omalle kohdalleen sattuvan. Voin sanoa, että olin aika vitun yllättynyt ja hämmentynyt. Ensin en osannut ajatella asiasta sen enempää, mutta pikkuhiljaa se alkoi hiipiä. Musta tuntui häpäistyltä. Musta tuntui, että mun yksityisyyttä on loukattu. Musta tuntui, että joku on käyttänyt mua hyväksi mun tietämättä.


Mä jaan itsestäni paljon somessa myös kuvien muodossa, ja kyseinenkin kuva on todennäköisimmin peräisin mun blogista. Mutta ei se anna kenellekään oikeutta hyödyntää sitä häikäilettömästi omaksi edukseen, vaikka internet sen mahdollistaakin. En ole ikinä kovasti jäänyt epäilemään omien kuvieni jakamista, mutta tämä sai mut ajattelemaan näitäkin asioita hetkeksi eri lailla ja tiedostamaan, mitä kaikkea jonkun onkaan mahdollista tehdä mun tarjoaman pohjan avulla. Mä en tiedä, onko kyse vain tästä yhdestä kuvasta ja yhdestä käyttäjästä. En tiedä, onko henkilö tilin takana tehnyt jotain "minuna", tai että onko näitä enemmänkin.

Tämä on arkipäivää, ihan perusjuttu. Aina on tyyppejä, jotka eivät kehtaa laittaa omaa naamaansa esille, ja nyt joku sellainen vain sattui valikoimaan sun kuvasi. Jepjep, ja onhan sitä pahempiakin tapauksia ollut. Mutta se ei tarkoita, että se olisi ok. 


Tuo kuva on ollut esillä täällä mun blogissa, joten on mahdollista että se on täältä poimittu. Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, tiedät varmasti varsin hyvin tässä vaiheessa poistaa tuon käyttäjän ja esiintyvän tasan itsenäsi tästedes. Ja jos joku teistä törmää vastedes mun kuvaan somessa eri nimellä tai muuten oudossa yhteydessä, laita mulle viestiä. Ja toivotaan, ettei mun tarvitse toista tällaista postausta enää tehdä.

Tekisi mieli vielä ladella tähän pari faktaa tekijänoikeuksista ja identiteettivarkaudesta, mutta kai sitä ilmankin tajuaa, että näin ei tehdä. Joten eiköhän tääkin avautuminen ollut tässä.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

ROCHESTER | AU PAIR -KESÄ


Mun au pair - ja Lontoo-postailu jäi mun kotiin palattua ihan kokonaan, ja mun lukuisat postausideat postaamatta. Näihin kuuluu muun muassa mun useat reissupostaukset Lontoon lähikaupunkeihin. Nyt kuitenkin ryhdistäydytään tämänkin suhteen, ja tuodaan au pair -sunnuntait takaisin! Tästä eteen päin määrittelemättömän ajanjakson tarkoitus olisi joka sunnuntai julkaista näitä unohtuneita postauksia mun au pair -ajalta. Postaussarjan nimi on tällä kertaa muodossa au pair -kesä vanhan au pair -sunnuntain sijaan, ihan sen takia että enää ei keskitytä niinkään muun au pairiuteen vaan koko Englannissa viettämääni kesään ja siellä tekemiini juttuihin.


Mä heräsin Lontoon ulkopuolisen Englannin tutkiskeluun vähän myöhään, ja ensimmäisen päiväreissuni tein vasta heinäkuun loppupuolella, kun suunnattiin Emman kanssa Rochesteriin! Tiedossa oli suloinen pikkukaupunki kunnon englantilaistyyliin. Junamatka Lontoosta ei kestänyt tuntiakaan, ja pian oltiin Emman ja Emman hoidokkikoiran kanssa kohteessa.


Rochester oli tosi suloinen ja vanhanaikainen, ja ihan sikapieni! Meidän reissu osui maanantaille, ja tosi moni suloisen näköinen putiikki ja ravintola oli kiinni. Käveltiin katuja ja vierailtiin kirkossa, otettiin kuvia (asukuviakin otettiin jotka toistaiseksi ovat vielä julkaisematta, hups) ja käveltiin pääkatua suoraan eteenpäin ruokapaikkaa metsästäen niin pitkään, että päädyttiin Chathamiin. Nopeasti oli siis kaupunki kierretty läpi! Syötiin vielä The Seaplane Worksissa ihan mahtavaa (vegaanista) dahlia ja kakkua, nom!


Suunnitelmissa on vielä ainakin kolme reissupostausta, niitä unohtuneita asukuvia (koska kai keskitalvella voi  julkaista kuvia ihanista kesämekoista heinäkuun helteiltä?) ja Lontoo-vinkkejä sun muuta! Ja nyt aion pysyä tässä, on ihan häpeällistä miten paljon postauksia mulla on vaan jäänyt julkaisematta. Mut hei, lisää englanteilua ensi sunnuntaina! ♥


Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 19. tammikuuta 2018

KOHTA ON KEVÄT


Musta tuntuu että mä aloitan tän kevätintoilun aina vähän aikaisemmin joka vuosi. Mutta mä oon vaan just sellanen ihminen, johon pikkuhiljaa lisääntyvällä valonmäärällä on ihan huima vaikutus. Saatiin tänne Helsinkiin tosin lumikin vasta eilen niin, että se on yli vuorokauden pysynyt maassa, mutta se ei lainkaan haittaa tätä mun fiilistelyä. Kirkas, vaaleanpunertava taivas ja lumen peittämät puut on yksi kauneimmista asioista mitä tiedän. Ulkona tuoksuu raikas pakkasilma ja muutenkin ulkona on paljon ihanampi hengailla kuin loskakeleillä. Ja on siellä vaan niin nättiä.

Koko postauksen pointti oli siinä, että tuo kuva on otettu kymmentä yli neljä iltapäivällä. Muutama viikko sitten neljältä oli ihan täysin pilkkopimeää ollut jo pitkään, ja nyt oli vielä näin kaunista ja valosaa. Musta edelleen tuntuu, että kesä olisi ollut ihan justiinsa, mutta sieltä se seuraavakin vaan on jo kovaa vauhtia tulossa! <3

Ihanaa kevättalvista viikonloppua <3 Ja huomenna blogimiittiä Tampereella! Muistakaa laittaa snappi (sannapannari) jo nyt seuraukseen, jos haluut pysyä huomenna meidän menossa mukana!

torstai 18. tammikuuta 2018

MAMA DAY


Joululahjaksi lupasin viedä äidin Ateneumiin. Hän halusi mennä katsomaan von Wrightin veljesten näyttelyä, joten päätettiin tehdä siitä kokonainen äiti-tytär-päivä. Monien suunnitelmien ja viime hetken peruuntumisten jälkeen oli meillä tänään vihdoinkin kauan odotettu päivä: syötiin aamiaista yhdessä mun luona, kierreltiin pari tuntia Ateneumissa, äänestettiin ja käytiin syömässä Citycenterin Na'amissa. Mun lemppari Ateneumissa oli kyllä kuitenkin muun näyttelyn sekaan ripotellut Ankallisgallerian teokset, ihan mahtavia, ja upeita taustatarinoita noilla Ankkalinnan klassikkotaideteoksilla. Ja muutenkin oli ihana viettää päivä tuijottelematta puhelinta vaan kerrankin tehdä jotain normista poikkeavaa ja samalla viettää laatuaikaa äidin kanssa. Huomenna jatketaan vielä hengailua maman kanssa matkamessuilla, siellä käyminen on meidän ehdoton jokavuotinen perinne!

Mitä teidän viikkoon on tähän mennessä kuulunut? Mulla alkoi taas koulu tällä viikolla, ja yritän taas uusien kurssien alkaessa ruveta panostamaan ihan kunnolla opiskeluun, haha! Mulla on tosi kivan kuulosia kursseja luvassa tälle keväälle, toivotaan että hyvä fiilis jatkuu edelleen, kun stressiä alkaa kertyä päälle!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

VUOSIKATSAUS 2017

Tässä se vihdoin on, vuosikatsaus vuosimallia 2017! On näitä aina niin kova homma tehdä, mutta toisaalta niin mukavaa. Pääsee niin itse muistelemaan kulunutta vuotta, kuin myös nostamaan esiin vähän vanhempiakin postauksia, jotka saattaisivat teitäkin kiinnostaa! Ja se tämän tekemisessä olikin just se vaikein osuus ja syy, minkä takia tämän tekemisessä ja julkaisussa meni näin kauan, postausten tähän valikointi on ihan älyttömän vaikeaa! Tänä vuonna mä olen tehnyt tämän vuosikatsauksen vähän eri tavalla, nimittäin juuri niiden postausten kautta. Oon joka kuulta esitellyt sekä kuukauden luetuimman postauksen, oman suosikkini, että muita maininnanarvoisia postauksia. Vuosi 2017 oli aika hullu vuosi mun elämässä ja ehdottomasti mulle tapahtui kaikenlaista, joten eiköhän potkaista tämäkin suosiolla käyntiin!


TAMMIKUU
15 postausta


Vuosi lähtikin käyntiin oikein pamauksella. Näin yhtenä iltana Äityleissä kehokuvaketjun, ja siitä inspiroituneena kirjoitin tämän tekstin, johon lainasin kuvia juuri noilta tuohon ketjuun kommentoineilta. Tietenkin jaoin tuon tekstin jälkikäteen myös Äityleihin, ja varmasti hyvin suureksi osaksi sen ansiosta tuosta postauksesta tuli mun kaikkien aikojen ylivoimaisesti luetuin postaus: tähän mennessä postausta on luettu jo yli 30 000 kertaa, ihan käsittämätöntä! Oikein iso kiitos vielä teille kaikille, jotka tuota postausta ootte katsoneet ja antaneet palautetta, oli aikamoiset tunnemylläkät vuosi sitten näihin aikoihin ja vaikea sitä on uskoa vieläkään.

Oma lemppari: Entä mun oma vartalo?

Edellisessä postauksessa käsittelin ulkonäköpaineita ja käsityksiä ja mielikuvia vaatekokojen taustalla lähinnä yleisellä tasolla, mutta teidän kommenttien seurauksena mun oli vaan pakko kirjoittaa henkilökohtaisempi mun omasta suhteesta kehooni. Tässä postauksessa käsittelin epävarmuuksiani mun oman kropan suhteen, ja avauduin asioista mitä en vielä muutama vuosi sitten olisi kehdannut julkisesti jakaa. Tämä on mun kaikista henkilökohtaisin ja arin postaus mitä olen tänne kirjoittanut, ja sen julkaisu oli mulle paitsi iso juttu, myös tosi tärkeä. Tätä postausta mainostan ylpeydellä ♥


Mulle on aina tuottanut kauheasti päänvaivaa luokitella ja kuvailla omaa blogiani, ja olen karttanut lifestyle-nimitystä viimeiseen asti. Tässä postauksessa pohdin kaikkia niitä mielikuvia, mitä mulle lifestyle-blogista tulee mieleen, ja sen myötä myönsin itsekin olevani lifestyle-bloggaaja. Muutin tosin mieltäni jo seuraavana päivänä, ja siitä asti olenkin kirjoittanut blogikuvauksiin lifestyleish.


Lukulomien alkaessa taas muistelin omaa valmistautumistani kirjoituksiin, ja sen myötä jaoin teille muutaman erittäin tehokkaaksi todistetun vinkin. Mun mielestä tämä postaus on ihan mahtava, vaikka itse sanonkin, ja tekin tunnuitte siitä tykkäävän! Tän tyyppisiä huumoripläjäyksiä pitäisi yrittää tehdä enemmänkin, mistähän sitä seuraavaksi keksisi...


HELMIKUU
11 postausta

Luetuin: Kuka minä olen

Helmikuu oli näin jälkikäteen katsottuna vähän köyhä blogikuukausi. Postauksia tuli julkaistua ihan kiitettävästi, muttei kuitenkaan mitään erityisen erityistä. Tein kuitenkin ensimmäisen kunnon esittelypostauksen itsestäni tänne blogiin! Olin tosi iloinen, että näinkin perustavanlaatuinen postaus keräsi ihan kohtuullisesti yleisöä, vaikka tietenkin näin vuotta myöhemmin tuossakin postauksessa olisi jo päivittämisen varaa, ja silloinkin unohdin mainita pari ihan perusfaktaa, joka sitten jälkikäteen vähän ärsytti. Tämän postauksen kommentteihin pyysin myös teitä kertomaan vähän itsestänne, ja oli ihan parasta päästä tutustumaan mun tekstien lukijoihinkin vähän paremmin!


Tässä postauksessa jaoin pienen havainnon arkipäivän avuliaisuudesta ja samalla pohdin vähän yleisiä asenteita muita kuin "kantasuomalaisia" kohtaan.


MAALISKUU
12 postausta


Siinä missä helmikuulta oli vaikeampi keksiä mainitsemisen arvoisia postauksia tähän katsaukseen, oli maaliskuun kohdalla tilanne aivan päinvastainen! Ehkä keväisin mulle vaan tulee tosi paljon energiaa kaiken suhteen ja niin myös blogissa oli paljon just sellaista materiaalia, mitä mä itse tykkään julkaista. Tämä kaikista luetuin postaus ei sinänsä ollut mitenkään erityinen, mutta Hesy jakoi tämän mun tekstin heidän avoimista ovista Facebook-sivullaan, joten sitä kautta se sai myös enemmän näyttökertoja.

Oma lemppari: Talvi mene jo pois

Tämä on juuri klassista pannarikirjoittelua! Musta on ihan parasta kirjoittaa ihan vaan fiiliksiä jostain asiasta tai tilanteesta tai paikasta tai mistä ikinä, ja tämä oli juuri sellainen, vitutusta talven ja kevään veivaamisesta ja ärsyttävistä ennalta-arvaamattomista sääolosuhteista. Tällaisissa teksteissä koen mun kirjoittajanlahjojen tulevan parhaiten esiin, ja siksi tykkään tästäkin niin paljon.


Yhtenä aamuna kävelin Uspenskille, ja oli vaan niin kaunista, että oli pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa keväisiä aamumaisemia. 


Tässä on mun versio totisesta blogiklassikosta, nimittäin epäonnistuneet asukuvat! Te tunnuitte tykkäävän tästä oikein kovin, ja varmaan pitää toinenkin tällainen jossain vaiheessa tehdä.


Mä olen toisinaan todella saamaton ihminen, ja saatan pitkittää ja lykätä tehtäviä asioita ihan turhaan. Yhtenä päivänä päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja hoitaa pari asiaa pois to do -listalta. Tuntui hyvältä.


Toinen tilannekuvaus arkipäivän bussimatkasta ja rasismin erittäin inhottavasta ilmentymisestä. Itsekään en tuossa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla toiminut, mutta ai kamala kun suututti tätä tekstiä kirjoittaessa. Olen onnellinen, ettei tuollaista tilannetta ole tuon jälkeen vastaan tullut, vaikka tiedän että samanlaisia ääliöitä on tuolla liikenteessä joka päivä.


HUHTIKUU
10 postausta


Huhtikuussa sain vihdoinkin käsiini Essencen uusia luomivärejä, joita sai itse koota mielensä mukaan palettiin, ja kirjoitinkin siitä teille erittäin tarkan ja monipuolisen arvostelupostauksen. Tähän postaukseen näin todella paljon vaivaa ja toivottavasti siitä oli hyötyä jollekin teistä!

Oma lemppari: 10 + 1 bloggaajafaktaa

Huhtikuussa julkaisin toisen faktapostauksen, nimittäin bloggaajafaktoja itsestäni! Tämä oli musta tosi hauska postausidea, ja itse tykkäsin tätä tehdä. Jos te ootte tällaisia myös tehneet, niin linkatkaa ihmeessä niin pääsen lukemaan!


Essence-postauksen jälkeen julkaisin toisen meikkiarvostelun, nimittäin Lindexin meikeistä! Mun on ollut tarkoitus tehdä näitä tällaisia enemmänkin, ja yhteen mulla olikin valmistelut jo menossa, mutta nää on vaan nyt jääneet. Kiinnostaisko teitä lukea enemmänkin tän tyylisiä postauksia?


Mun on myös ollut tarkoitus tehdä tällaisia suosikit-postauksiakin enemmän, ja aloitinkin listaamalla mun suurimmat some-lempparit! Eli jos uudet seurattavat (erityisesti YouTuben kauneusmaailmasta) kiinnostaa, niin tämä postaus kannattaa ehdottomasti kurkata.


TOUKOKUU
9 postausta

Luetuin: Läpi meni

Toukokuu oli mullistava kuukausi monin puolin. Mä sain ajokortin, ja lähdin Lontooseen viettämään au pair -kesää. Ensin yllätyin, kun huomasin tämän olleen kuukauden luetuin postaus, mutta ei se oikeasti ole mikään ihme: tämän kirjoitin nopeasti kännykällä lentokentällä, muutama tunti menestyksekkään inssini jälkeen, juuri ennen koneeseen nousua ja uuden elämän aloittamista. Tuo oli iso päivä, kun tämän julkaisin, eikä kyllä ihmetytä ollenkaan että teitäkin kiinnosti!

Oma lemppari: Ekat päivät Lontoossa

Muutamaa päivää myöhemmin tulin päivittelemään teille kuulumisia. Tähän postaukseen mennessä olin jo kerennyt saada esimakua au pair -arjesta, potea ihan kamalaa flunssaa ja tutustua - erittäin perinpohjin ja epämääräisesti - mun kesäkodin lähiseutuun.


Tulin Lontoosta vain reilu viikon jälkeen käymään kotona pääsykokeiden takia, ja pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan autolla ihan itsekseni. En olisi ikinä uskonut nauttivani ajamisesta, mutta kun sai olla ihan yksinään ratin takana ja luukuttaa hyvää musiikkia, tajusin että täähän voi oikeasti olla ihan kivaakin!


KESÄKUU
15 postausta


Tässä vuoden toinen jättiläinen. Kirjoitin postauksen kehoni näennäisistä epäkohdista, omista epävarmuuden kohteista ja piirteistä, jotka eivät stereotyyppiseen kauneuskäsitykseen mahdu. Mä osasin tälle postaukselle odottaa ehkä hieman tavallista suurimpaa huomiota, mutta se ei ollut todellakaan niin, miten lopulta kävi. Seuraavana aamuna heräsin Iltalehden toimittajan yhteydenottoon, ja seuraavana päivänä julkaistun nettijutun myötä tuo postaus sai ihan järjetöntä huomiota. Myöhemmin mun naama päätyi lehden kanteen asti ja postauksen näyttökerrat pyörivät tänä päivänä yli kymmenessätuhannessa. Ja mun on pakko myöntää, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän mä itse tästä postauksesta varsinaisesti tykkään. Mutta siitä on julkaisun jälkeen tullut niin iso juttu, ettei sillä enää ole mitään väliä mitä mä siitä pidän: te olette ilmeisestikin tykänneet ja kokeneet tekstin tärkeäksi, enkä mä voisi enempää toivoakaan.

Oma lemppari: Niistä virheistä

Luonnollisesti nuo muutamat päivät olivat yhtä suurta tunnemyrskyä, ja edellisen postauksen jälkimaininkeja ja omia fiiliksiäni purin tässä postauksessa. Jokainen "iso" postaus vaatii mulla aina jatkopostauksen, ja niin luonnollisesti tässäkin tapauksessa.


Kesällä aupairius oli luonnollisesti iso osa mun blogia. Halusin mun arkea valottaa ihan konkreettisemminkin teille tekemällä mun ensimmäisen my dayni. Snapchat-päivitysten kautta näytin teille mun tavallisen työpäivän kulkua au pairina.


Päädyin lopulta aloittamaan jokasunnuntaisen postaussarjan aupairiuteen liittyen, ja sen toisessa osassa kerroin teille, mitä kautta päädyin au pairiksi, miten löysin perheeni ja miten kaikki lopulta tapahtuikaan.


Kesäkuun lopussa yhteishaun tulokset tulivat. Pohdin tulevaisuudensuunnitelmia sekä uuden välivuoden että uusien opiskelujen suhteen, ja lopuksi paljastin päässeeni yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä. Ja voi vitsi miten iloinen nyt olen, että pääsin! Mulla on ollut ihan mahtava eka syksy yliopistossa, mutta se ei nyt tähän liity mitenkään. Jatketaan.


HEINÄKUU
10 postausta


Kirjoitin yhdessä au pair -postauksessa aupairiuden parhaista puolista (lisää siitä alempana), ja jätitte niin ihannoivia kommentteja, että mun oli ihan pakko seuraavalla viikolla tehdä pieni reality-check ja vastapainoksi listata niitä ei-niin-hehkeitä puolia au pairina olossa. En tiedä oliko se rohkea otsikointi vai muuten vaan rehellinen puhe, joka nosti tämän näyttökerrat poikkeuksellisen korkealle, mutta ei mua kyllä haittaakaan!

Oma lemppari: Lontoo piristää aina

Lontoon julkinen liikenne saattaa välillä olla just suoraan sieltä, eikä meidän eka tapaaminen Heinin kanssa meinannut päästä käyntiin ei millään, mutta lopulta meillä oli aivan ihana päivä. Myöhemmin aurinkokin alkoi paistaa ja Lontoo näytti niitä parhaita puoliaan ♥


Tässä au pair -postauksessa mainitsin muun muassa veden, suklaan ja juustohöylän. 


...sillä niitäkin asioita oli monta!


ELOKUU
9 postausta


Elokuussa mun au pair -kesä päättyi, ja tietenkin piti pohtia koko kesää, kaikkia kokemuksiani ja sitä, oliko lopulta kannattava päätös lähteä (spoiler alert: oli!!!).

Oma lemppari: Suvakki ja ylpeä siitä

Jo kolmas rasismiaiheinen postaus tähän vuosikatsaukseen! Tämän postauksen julkaisuaikaan nämä kysymykset olivat erityisen pinnalla, ja halusin tällä tekstilläni muistuttaa, ettei yksin ihmisen usko tai perimä tee tai ole tekemättä hänestä pahaa ihmistä, vaan olemme jokainen vastuussa omista teoistamme noista tekijöistä riippumatta ja niin meitä tulisi myös kohdella.


Ennen kuin ehdin palata kotiin, lähti yksi mun parhaista ystävistäni Australiaan, jossa hän edelleenkin on. Yhtenä iltana tämä lysähti kerralla mun tajuntaan, ettei nähdäkään pitkään aikaan, että vaikka mä palaankin kotiin hän ei ole siellä mua odottamassa. Niinpä hänen syntymäpäivänään juuri hänen lähdettyään maailmalle kirjoitin tämän tekstin. Hyvät ystävät ovat korvaamattomia ♥


Kolmen kuukauden Lontoo-elelyn jälkeen oli tietenkin outoa palata vanhaan tuttuun Helsinkiin ja samoihin tuttuihin kuvioihin, mutta samalla niin ihanaa. Näitä fiiliksiä piti tietenkin myös täällä blogin puolella pohtia, iso muutos kun oli takana jälleen.


Elokuun lopulla allekirjoitin ensimmäisen vuokrasopimukseni ja sain avaimet ihka omaan kotiini!


SYYSKUU
10 postausta


Syyskuussa päätin aktivoitua taas musahommissa, ja latasin Youtubeen uuden coverin. Lisäksi tein ihan uuden musajutuille omistetun Facebook-sivun. Aivan järjettömän ihanaa, että tämä nousi kuukauden suosituimmaksi ja että teitä ilmeisesti mun musailut kiinnostaa!


Vihdoinkin syyskuun alussa pääsin yöpymään ekaa kertaa kämpässäni, laittaa ruokaa ja tehdä iltatoimet yksinasuvana nuorena opiskelijana. Hassulta tuntui, mutta jotenkin myös tosi luontevalta.


Opiskelujen alettua syksyllä tein listan, mitä kaikkea odotankaan ensimmäiseltä yliopistovuodelta ja mitä tavoitteita mulla onkaan. Osa noista on onnistunut paremmin kuin osa, mutta katsotaan sitä tarkemmin keväämmällä.


Tämä postaus ja sen kuvat ehtivät odottaa luonnoksissa melkein vuoden, ennen kuin viimein ryhdistäydyin ja sain sen julkaistua. Monta juttua tähänkin olisi voinut lisätä, mutta se kuvasi tuon hetken fiiliksiä aika hyvin. ♥


LOKAKUU
8 postausta


Niinhän siinä kävi, että postaus fuksivuoden suurimmasta tapahtumasta kiinnitti teidän huomionne! Fuksiseikkailu oli hauska, sää oli mahtava ja pääsin muun muassa soittamaan My Heart Will Go Onin nokkahuilulla, parasta!

Oma lemppari: Minäkin

Vaikka alun perin mun ei ollutkaan tarkoitus, päätin kuitenkin tehdä omankin osanottoni Me too -kampanjaan. Tämäkään ei jäänyt kauas näyttökerroillaan fuksiseikkailupostauksesta, mutta itselleni tämä oli kyllä ehdottomasti erityisempi postaus.


Monesti hyvät päivät ovat asenteesta kiinni, ja vaikka tänä päivänä moni asia meni pieleen, oli se silti hyvä päivä.


Tavattiin ekaa kertaa Revontulipalo-Lindan kanssa, ja meillä oli ihan paras iltapäivä asukuvien ja muumikaakaon merkeissä! Sittemmin me ollaankin tehty jo blogiyhteistyötä keskenämme, ja kohta onkin seuraavan blogikokoontumisen vuoro.


Lokakuun lopulla aloitin puolivahingossa viiden päivän postausputken, joka kulki nimellä Hyvän mielen viikko. Sen ensimmäisessä osassa fiilistelin ihan puhtaasti hyvää musiikkia ja erityisesti hyviä tekstejä ja tarinoita biiseissä, sellaiset kun tuppaavat multa usein jäädä huomioimatta.


MARRASKUU
9 postausta


Lokakuussa tämä mun blogini täytti viisi vuotta, voitteko uskoa? Sen kunniaksi muistelin mun blogitaivalta niin ihan ensimmäisestä postauksesta tähän päivään saakka. Myös tämän suhteen olen ihan äärettömän onnellinen, että se nousi kuukauden luetuimmaksi, sillä tietenkin oman vauvan puolipyöreät oli mulle tosi iso juttu!


Hyvän mielen viikon kolmas postaus oli omistettu Nightwishin esikoislevylle Angels Fall Firstille, joka marraskuun ensimmäisenä päivänä täytti kaksikymmentä vuotta. Nightwish on kiistatta mun kaikkien aikojen lempibändi, joten tietenkin tällainen merkkipäivä piti nostaa esiin. Ja mä niin rakastan tätä postausta!


Me tehtiin meidän Whatsapp-blogiryhmäläisten kanssa kysymyspostaus, johon me kaikki keksittiin kysymyksiä ja vastattiin niihin postauksissamme. Ootko jo lukenut meidän kaikkien vastaukset?


Tietenkin yksi merkittävimmistä jutuista marraskuussa oli mun 20. syntymäpäivä! Vieläkään en voi uskoa, että mä elän jo kolmatta vuosikymmentäni. Juhlapäiväni kunniaksi listasin kaksikymmentä elämänviisautta, mitä elinvuosieni aikana olen oppinut. Nämä kannattaa itse kenenkin pistää korvan taakse muistiin, niin on elämä mukavampaa!


JOULUKUU
29 postausta


Varmaan suurin osa teistä lukikin uutisista, kun Vaasan Raskasta joulua -konsertissa ilmastointiputki putosi yllättäen yleisöön kesken kaiken. Mä näin koko tapahtuman sivukatsomosta, ja samana iltana häkeltyneenä ja suoranaisessa tunnemyrskyssä kirjoitin tuosta tapahtuneesta blogiin. Kiitän onneani, että itse pysyin turvassa, niin kuin suurin osa muustakin yleisöstä, vaikka kaikki eivät yhtä onnekkaita olleetkaan. Mun traumat ovat jo pikkuhiljaa helpottaneet, mutta tuona iltana en mitään muuta kyennyt ajattelemaan, ja purin tuota fiilistä kirjoittamalla.

Oma lemppari: Kun inspiraatio katoaa

Marraskuu ja koko syksy oli ollut suhteellisen hiljaista mulla blogin puolella, ja vaikka joulukuussa postasinkin joka päivä uuden postauksen joulukalenterin myötä, oli sekin välillä tietynlaista pakkopullaa, ja se ihana vapauttava fiilis, mitä bloggaus parhaimmillaan tuo, oli mulla kadoksissa. Tätä postausta kirjoittaessa pitkästä aikaa tunsin oikeasti bloggaavani, juuri niin kuin kuuluukin.


Blogissa eniten esillä oli joulukuussa tietenkin joulukalenteri. Viidennessä luukussa tehtiin tosiaan Lindan kanssa yhteistyössä video, jossa vastailtiin jouluisiin kysymyksiin. Tämä oli meidän molempien ensimmäinen video, muttei kummallakaan ole jäänyt viimeiseksi! Oli ihan superhauskaa kuvata tätä, vaikka olikin vähän kummallista, haha. 


Tietenkin mun oli joulukalenterissa pakko postailla myös meikkijutuista, ja tässä postauksessa jaoin kolme yksinkertaista meikkivinkkiä joulunodotusta varten. Jos ihan rehellisiä tosin ollaan, mulla nää kaikki meikit ovat käytössä ympäri vuoden, eli ehdottomasti jos meikki-inspiraatiota kaipaatte, on tämä postaus hyödyllinen ihan näin tammikuussakin!


Kun aloin tätä vuosikatsausta tehdä ja lueskella noiden kahden isoimman postauksen kommentteja, mä oikeasti liikutuin teidän sanoista. Niinpä tämä vuoden viimeinen postaus oli vielä eräänlainen tiivistelmä noiden kehopositiivisuuden ympärillä liikkuneiden postausten sanomista, koska edelleen tuntui siltä, että mulla on siitä sanottavaa.

Mä haluan kiittää teitä jokaikistä ehdottomasti tähänastisesti parhaimmasta blogivuodesta ikinä. 2017 oli hullu ja mullistuksellinen vuosi lähes jokaisella elämänalueellani. Toteutin unelmia ja saavutin tavoitteita, elämä muuttui ja minä kasvoin. Tämä vuosi jää ehdottomasti mieleen. En mä enää tiedä mitä sanoa, kun tämä postaus on jo valmiiksi ihan järkyttävissä mittakaavoissa. Kiitos just sulle joka luet tätä tekstiä, just sulle joka olet lukenut jonkun tässä listatuista postauksista (tai vaikka kaikki!), just sulle joka jatkat Pannariblogin matkassa ensi vuonnakin.

Oletko jo käynyt jättämässä kysymyksesi Q&A-postaukseen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 13. tammikuuta 2018

Talven ihmemaa Tampere


Nyt eletään tammikuun puoliväliä. Tähän mennessä tänä talvena Helsinkiin on satanut kolme kertaa lunta, jotka kaikki ovat aina muutaman tunnin sisään hävinneet. Täällä siis edelleenkin odotellaan sitä varsinaista talvea, vaikka osa musta on lisääntyvän auringonvalon myötä alkanut jo innoissaan odottaa kevättä. 

Mun viime aikojen Suomi-reissujen myötä oon joka kerta todennut saman asian: hirveän kauas ei tarvitse lähteä, että alkaa jo valkoista maata näkymään, riittää kun ylittää kaupungin rajan.

Torstaina me tehtiin päiväreissu Tampereelle, kun käytiin hyödyntämässä mun työntekijäetuja ja pelaamassa pari pakohuonetta läpi. Ja siis vitsi miten kaunis kaupunki Tampere on! Mä oon siinä mielessä kotikaupunkiuskollinen, että Helsinki on paras ja muut ihan tylsiä, mutta Tamperetta mä fiilaan. Ja se, että siellä oli ihan oikea talvi. Kunnon hanget ja lumen valkoiseksi muuttamat puut, virtaava koski ja auringonpaiste. Ja se, miten tehdas voi olla noin tyylikäs ja hieno osa maisemaa. Pitää varmaan taas joskus tehdä kesäreissu Tampereelle, niin saisi nauttia kaupungista palelemattakin. Siihen asti ei mun tarvitse kuitenkaan täysin odottaa, sillä mun seuraava Tampereen reissu on jo ensi viikolla! Mut siitä lisää sitten myöhemmin, hehe.


Aina oon sanonut, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelle mentäessä kaikki suomalaiset kaupungit näyttää tasan samanlaisilta, mutta tämä teki mukavan poikkeuksen sääntöön. Mikä on sun lempikaupunki Suomessa?
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)