sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Minä ja kaikki virheeni


Tässä on mun reidet. Niissä ei ole lihasta eikä voimaa. Ne leviävät penkille istuessani alas ja pullottavat hieman liian kireiden shortsien alta. Ylhäällä vasemmassa sisäreidessäni on arpi siitä, kun ala-asteella sain siihen tikun pukkia pitkin liukuessani. Sitä yritettiin kuukausitolkulla saada poistettua, kun ei tiedetty, oliko sinne jäänyt vielä jotain.

Saman jalan isovarpaassa on iso arpi siitä, kun viidennellä luokalla noustessani sängystä astuin lasinsirpaleisiin mun unissani pudottamasta lasista. Verta virtasi valtoimenaan, mutta se saatiin paikattua ja sidottua. Lähdettiin samana päivänä luokan kanssa visailuohjelma Kuplettiin pelaamaan Tampereelle. Voitettiin.


Tässä on mun sääret. Ne ovat laihat ja luisevat, ja niissä on karvoja. Kesälläkin. Ihan vaan koska olen liian laiska ajellakseni niitä säännöllisesti. Vasemmassa nilkassani on jälki siitä, kun sheivasin kerran karvojen lisäksi kaistaleen ihoa irti. Suihkussa käynti kirveli ja haava alkoi rupeutua vasta viikon jälkeen.


Tässä on mun maha. Välillä se ei tunnu huolivan yhtään ruokaa, ja välillä tuntuu ettei se saa millään tarpeekseen. Se on löysä ja pullottaa, ja näyttää välillä aivan siltä, että siellä olisi pieni ihminen valmistautumassa elämään. Se vetäytyy puoliautomaattisesti aina vähän sisään, kun otetaan kuvia tai kävellään kaupungilla ihmisten edessä.


Mun vasemman käden pikkurillissä on arpi siitä, kun pidin laiturin porraskaiteesta kiinni hypätessäni mereen Ahvenanmaalla, ja siinä ollut ruuvi repäisi ison haavan sormeeni. Oikeassa nimettömässäni puolestaan on outo patti siinä kohtaa, johon kynä kirjoittaessa painaa. Esseitä kirjoittaessa se tulee kipeäksi ja näyttää hassulta.


Tässä on mun vasemmassa poskessa oleva syntymämerkki. Tai luomi, en ole ihan varma. Meinaan aina vahingossa raapia sitä ja pelkään repäiseväni sen joskus irti. Se tekee ihostani epätasaisemman, mutten koskaan erikseen lähde peittämään sitä meikillä. Se ei ole virhe tai inhottava näppylä, se on osa mua.


Oikean korvani alla mulla on toinen syntymämerkki. Sitä näytän ihmisille aina ylpeänä, vaikka itse sitä mun onkin vaikea nähdä.


Tässä on mun nenä. Se on iso ja hassunmuotoinen. Kesällä se tulee entistäkin enemmän täyteen pisamia. Yhdessä suurien ihohuokosten kanssa ne saavat mun ihon näyttämään huonokuntoiselta, mutta mä pidän niistä silti.


Tässä on mun hampaat. Ne ovat kellertävät lapsuuden hammaspesujen laiminlyönnin seurauksena. Ne ovat edelleen hieman vinot, vuosikausien oikomishoidoista huolimatta. Niitä on tullut lisää ja niitä on otettu pois. Niissä on värivirheitä, mutta ei ainuttakaan reikää.


Tässä on minä. Kaikkine virheineni ja kauniine piirteineni. Minä kokonaisuutena, mitään lisäämättä, poistamatta tai muuttamatta. Aitona ja rehellisenä, arkana ja paljaana. Rumana ja kauniina. Ei koskaan sellaisena, millaiseksi sen toivoisi, mutta paljon upeampana mitä itse osaa ajatella. Tässä on minä. Ihminen. Ihan oikea sellainen.

Meidän jokaisen vartalo on jostain kohtaa ruma. Ruma, epäsymmetrinen, heikompi tai finnisempi kuin jonkun toisen. Joskus se pettää meidät, aiheuttaa meille ongelmia, tekee meidät tyytymättömiksi. Silti meillä kaikilla on vain tuo yksi vartalo. Vartalo, joka antaa meille elämän ja suo meille maailmallisen mahdollisuuksia. Vartalo, joka kaikessa rumuudessaan ja heikkoudessaankin on niin käsittämättömän vahva ja kaunis. Joka välillä ottaa osumaa, mutta joka kuitenkin selviytyy melkein mistä vaan. Joka tekee kaikkensa meidän puolestamme, ja jonka avulla me voidaan tehdä kaikkemme jonkun toisen puolesta.


Arvostetaan siis mekin itseämme. Sitä mitä me ollaan, millaisiksi me ollaan synnytty ja millaisina me kuollaan. Koska me ollaan kaikki ihan helvetin upeita, eikä me tarvita meikkejä, uusia vaatteita tai säkkikaupalla rahaa sen osoittamiseksi. Se on kaikki meissä valmiina, ohjelmoituna ennen kuin ensi kerran näimme päivänvaloa. Meidän tehtävämme on tuoda se esiin, hymyillä kauniisti takkutukassa ja reikäisissä verkkareissa ja olla ylpeitä siitä. Koska sillä ei oikeasti ole loppujen lopuksi yhtään mitään väliä miltä me näytetään. Itsevarmuudella on. Ja se tekee rumuudestakin kaunista.

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 22. kesäkuuta 2017

PARAMORE AT ROYAL ALBERT HALL LONDON


Huh. En mä voi näitä postauksia muulla sanalla ilmeisesti aloittaa. Paramore oli ihan uskomaton. Hittiä toisen perään, ja väleissä Hayleyn upeat spiikit. Siis hän on ihan käsittämätön, kesken keikan hän muun muassa poseerasi fanien kuvassa ja antoi yhdelle yläfemman, otti lavalle heitetyt rintaliivit päähänsä ja jopa poimi yleisöstä muutaman tutun fanin lavalle laulamaan Misery Businessin lopun. Välissä hän ilmaisi vuolaasti kiitollisuuttaan ja korosti musiikin voimaa. 

Minä olin tällä kertaa parvella, ja kerrankin näin jotain, kun ei edessä ollut ketään tiellä. Mutta tällä kertaa en itkenyt, päin vastoin: mun hymy ei hyytynyt kertaakaan koko keikan aikana. Koko keikan tanssin, hypin, heiluin ja lauloin mukana, niin kovaa että pelkäsin lentäväni kaiteen yli tai ainakin kumoavani vesimukini, niin kovaa että mun risti osui mua silmään ja hiki virtasi ihan hulluna. Merch-pisteeltä lähdin kahden paidan kanssa, kahden yleisötoverin kanssa käydyn mukavan keskustelutuokion saattelema.

Paras ilta ikinä.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kurkistus Narniaan 42: Yllärilemppari


Viime maanantaina mä olin viettänyt vapaapäivää sisällä kotona aika lailla koko päivän tekemisen puutteessa. Illalla laitoin kuitenkin kaverille viestiä, että nyt mennään jonnekin ja tehdään jotain. Ja niin me kahdeksalta illalla löysimme itsemme North Greenwichin tubeasemalta. Alun perin me oltiin suuntaamassa O2-areenalle, joka on täynnä kaiken maailman kahviloita ja ravintoloita, mutta ihana kesäilta houkutteli mua jäämään ulos. Ja hieman kierreltyämme löydettiinkin ihana puisto ja juuri se mitä mä salaa olinkin hakenut: täydellinen asukuvauspaikka! 


Ja mikä mahtava kuvauspaikka kerrassaan, kun asukin sopii näin hyvin yhteen! Tämä on nyt se hame, mistä puhuin mun Primark-haulissani. Ihana, ihana oliivinvihreä midi(?)hame, joka on lappunsa mukaan kokoa 32!!! Tää on silti aivan ihana päällä, ja kaikista eniten tää päällä tulee jotenkin todella hyvä ja tyylikäs olo, vaikka näitä kuvia katsoessani en edelleenkään oo ihan varma, kuinka hyvin toi pituus toimii. Mutta tuota hametta on aivan ihana pitää päällä, se toimii pituutensa puolesta hieman viileämpinäkin päivinä eikä ainakaan tarvitse pelätä vilauttelua! 

Mä olen aiemmin yhdistänyt tämän vaaleanpunaiseen t-paitaan, joka kuvaushetkellä oli pesussa (ja josta se tuli ulos reikäisenä!), mutta tämä kokonaisuus niin mustan paidan kuin kenkienkin kanssa on ihanan yksinkertainen ja seesteinen. Vielä kirkkaanpunaista huulipunaa ja lemppariasu on valmis!

Paita Stockmann (Vero Moda) / Hame Primark / Kengät Primark / Huulipuna Lottie Slay All Day Longwear Matte Liquid Lipstick sävyssä Slay it

Miten tuo pituus teistä toimii? Nyt näitä kuvia katsoessa taas hieman harmittaa, kun ei oo tuota hametta voinut moneen päivään käyttää kun täällä on ihan liian kuuma! Mutta en valita, en valita. Ei ole yhtään ikävä Suomen 9 kuukauden talvea!

Ihanaa viikkoa teille kaikille ♥ Kun luet tätä, mä saatan hyvinkin mahdollisesti olla kiljumassa ääntäni pois Paramoren keikalla, apua!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Miten minusta tuli au pair

Viime sunnuntain au pairin my day -postauksessa esittämäni ehdotus viikottaisista au pair -aiheisista postauksista sai teiltä vahvaa kannatusta, joten potkaistaanpa sitten ihan virallisesti au pair -sunnuntait käyntiin! Mä en ole ihan hirveästi täällä blogissa vielä kertonutkaan varsinaisesti sitä, miten mä oikeasti päädyinkään au pairiksi, millaiseen perheeseen ja millaiseen paikkaan. Joten jos kaipaat niitä ihan perusfaktoja ja taustoja mun au pairiudesta, niin tässä tulee!


Mulla on siis vuosikausia ollut jollakin tasolla haave lähteä au pairiksi, olla ulkomailla ja asua perheessä ja hengata lasten kanssa, koko homma kuulosti vaan ihan täydelliseltä! Reilu vuosi sitten ylppäreiden aikaan mä sitten aika vakavissanikin pohdin au pairiksi lähtöä, niin kuin täälläkin silloin jonkin verran puhuin. Katselin perheitä ja kirjoitin hakemuksia. Jossain vaiheessa sitten kuitenkin jänistin, kun totesin ettei musta olisi siihen, ei musta olisi olemaan erossa perheestäni ja rakkaistani montaa kuukautta.

Tänä keväänä tuo sama ajatus nousi kuitenkin taas pintaan. Aktivoin uudelleen profiilini ja varovasti lähdin tutkimaan potentiaalisia host-perheitä. Tällä kertaa hain ainostaan töitä kesän ajaksi, ja kun viime vuonna olin laittanut maksimioloajaksi kuusi kuukautta, oli mulla nyt ainoastaan kolme kuukautta. Tuo rajoitti ihan kauheasti tietenkin vaihtoehtoja, kun monet haluavat au pairin mahdollisimman pitkäksi ajanjaksoksi. 


Mulla oli siis profiili neljällä au pair -sivustolla: aupair.com, greataupair.com, aupairworld.com ja findaupair.com. Näistä aupairworld.com on ehdottomasti paras, sillä siinä on helppo etsiä sun kriteereihin sopivia perheitä ja yhteydenotto on täysin ilmaista. Hassua kyllä, mä lopulta löysin perheeni mun mielestä kaikista huonoimman sivuston kautta, nimittäin findaupairista! He ottivat muhun siis itse yhteyttä kiinnostuttuaan profiilistani, ja vaikka ensisijaisesti olisivatkin toivoneet pitempiaikaisempaa au pairia, oli heille ok että viipyisin vain sen kolme kuukautta. Laiteltiin viestejä, skypetettiin, ja he ilmoittivat että ottaisivat erittäin mielellään minut seuraavaksi au pairikseen! Lopulta kaikki tapahtui todella nopeasti, siitä kun he kutsuivat minut tänne ja sovittiin että musta oikeasti tulee heidän seuraava au pair siihen että mä saavuin tänne oli vain nelisen viikkoa. Tuon neljä viikkoakin mä olin hirveän epävarma enkä uskaltanut ostaa lentoja ennen kuin ihan viime hetkellä, siltä varalta että jos jänistänkin. En kuitenkaan (onneksi) jänistänyt, ja 10. toukokuuta Norwegian lennätti minut Lontooseen kesäksi!

Mun host-perheessä on siis kolmekymppiset vanhemmat, ja kolme lasta, 3-, 6- ja 8-vuotiaat. Monet kysyvät heti ensimmäisenä, onko perhe suomalainen, useat suomalaisaupairit kun päätyvät suomalaisiin perheisiin, ja ei ole. Ihan brittiperheestä on siis kyse, vaikka sukujuuria näillä on ihan ympäri maailmaa! Mä tosiaan työskentelen neljä päivää viikossa tiistaista perjantaihin, ja niin kuin my day -postauksessa sanoinkin, oon onnekas siinä mielessä, että mun työ on tasan tarkkaan olla lasten kanssa silloin, kun vanhemmat ovat töissä. Mun ei siis tarvitse hoitaa kotia, pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa, niin kuin monet au pairit tekevät. Mun perhe asuu Lontoon 3-alueella, joka on hieman kauempana keskustasta ja matkustaminen vie hieman enemmän aikaa ja rahaa kuin jos asuisi ihan keskustassa, mutta ei kuitenkaan liian kaukana, Reilussa puolessa tunnissa pääsee helposti keskustaan ja vaikka minne, ja maanalaisen keskuslinja menee kävelymatkan päässä.


Nyt mulla on tosiaan reilu kuukausi lontoilua takana ja vajaa kaksi vielä edessä, ja ihan hyvin olen viihtynyt! Ihan arkea täällä kuitenkin eletään ja työ voi olla välillä uuvuttavaa ja raskasta eikä välillä jaksaisi yhtään, mutta olen kyllä todella onnellinen että tulin kuitenkin tänne. On tää kuitenkin ihan ainutlaatuista, kun pystyy ihan oikeasti asua ja nähdä arkea toisessa maassa, ja vapaapäivät pystyy viettämään kierrellen yhtä ihanimmista kaupungeista maailmassa. Kannattaa!

Yritin tässä nyt avata teille ihan näitä perusjuttuja ja mun aupairiutumisen taustoja, mutta jos teillä jäi vielä jotain kysymyksiä ja pohdittavaa niin heittäkää ihmeessä kysymyksiä kommentteihin! Näitä au pair -postauksia yritän nyt tehdä joka sunnuntai, ja postaustoiveita otan todella mielelläni vastaan, vaikka mulla itsellä onkin jo paljon ideoita mielessä. Ihana olisi kuitenkin kuulla, mikä teitä kaikista eniten kiinnostaa! Pyörittelin jopa ajatusta jonkinlaisesta Q&A-postauksesta, miltä se teistä kuulostaisi? 

Lontoossa on nyt kunnon helleaalto, ainakin näin suomalaisen näkökulmasta! Tänään on jo toista päivää mittari kolmessakymmenessä ja näin pitäisi jatkua vielä ainakin pari päivää. Mun huone on ihan hullun kuuma ja mä hikoilen ihan ilman vaatteitakin, mutta en valita! Huomenna uimaan, syömään ja Paramoreparamoreparamore voi apua :D Ihanaa sunnuntai-iltaa teille kaikille ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä kuin Snapchatissakin (sannapannari)!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Voi Evanescence!


Huh. En mä muuta osaa sanoa. Keskiviikkoilta oli upea, mun vuosikausia kytenyt unelma kävi vihdoin toteen enkä mä vieläkään osaa uskoa sitä todeksi. Nyt pari päivää on mennyt väsyneenä, mutta ihan tavallisesti. En jäänyt kelaamaan keikkaa niin kovasti mielessäni, koska se ei tunnu edes todelliselta!


Niin kuin mä etukäteen tiesinkin tapahtuvan, noiden upeiden ihmisten astuessa lavalle mä aloin itkemään, ihan kunnolla. En mä pystynyt laulamaan tai hyppimään, mä vaan jähmetyin siihen pillittämään, kun yritin saada itseni tajuamaan että tää on ihan oikeasti totta. Ja sen jälkeen jäin harmittelemaan, miten heti eka biisi oli jo yksi mun lemppareista ja miten olisin sen halunnut videolle mutten ottanut. Lopulta mä itkin ensimmäiset kolme biisiä, ja siitä pikkuhiljaa pääsin enemmän ja enemmän siihen oikeasti hyvään fiilikseen ja euforiseen innostukseen. Alun perin ajattelin, etten halua keskittyä kuvaamiseen ja videointiin, vaan ainoastaan fiilistellä itse keikkaa. Mutta sitten tuli joku älyttömän hyvä biisi, joka oli pakko saada talteen. Ja toinen. Ja kolmas. En tiedä kuinka monta videota lopulta otin, mutta monta! Siis mulla menee täysin yli hilseen, miten yhdellä bändillä voi olla niin monta tajunnanylittävän hyvää biisiä. Niitä, joiden kohdalla alat kiljumaan "tää on mun lemppari, tää on mun lemppari!". Hullujen hommaa, haha. 

Mä olin ihan lavan reunassa, niin kuin usein keikoilla kun yritin päästä eturiviin. Jäin kuitenkin valitettavasti toiseen ja lähes koko keikan yritin kurotella ja kurkistella, kun en tällaisena pätkänä sieltä meinannut mitään nähdä. Lisäksi kaikki mun ympärillä tuntuivat vaan keskittyvän kuvaamiseen, kun mä heiluin ja hypin ja niin, kurkottelin. Vikan biisin aikana mä siirryin hieman keskemmälle, kun sieltä vapautui tilaa, ja tavallaan toivon, että olisin mennyt sinne jo aiemmin. Vaikken mä sieltäkään mitään nähnyt, oli fiilis yleisössä ihan erilainen. Kaikki oli ihan messissä, ja bändin edessä jotenkin yhteys heihinkin tuntui paljon todellisemmalta. Mutta kaikki hyvä loppuu ihan liian aikaisin, ja niin ne lähti pois!


Kotimatka oli yhtä tuskaa, kun yöllä liikenne ei toiminutkaan enää tavallisesti ja aina kun kysyin neuvoa, neuvottiin mua väärin. Lopulta pääsin kotiin kuusi tuntia ennen herätystä, mutta ihan sama. Kaikki oli sen arvoista.

Ja arvatkaa, kuka hullu kaikkien odotusten vastaisesti sai kuin saikin lipun Paramoren keikalle maanantaina? Jälleen yksi unohtumaton ilta ja äärimmäisen väsynyt viikko edessä, hurrataan kaikki yhdessä!

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä kuin Snapchatissakin (sannapannari)!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

LINKKAA SOMESI: PARHAIMMISTO

Mattimyöhäisviivyttelijä täällä taas moi! Kolme ja puoli kuukautta sitten pyysin teitä linkkailemaan somejanne tähän postaukseen, ja tuttuun tapaan annoin asian unohtua sopivaksi ajaksi ennen varsinaiseen karsintatyöhön ryhtymistä. Nyt olen kuitenkin käynyt kaikki linkatut sosiaalisen median kanavat läpi, ja on aika esitellä suosikit!


Eniten osallistujia oli luonnollisesti blogikategoriaan, joten niitä esittelen tässä eniten. Myös instatilejä linkkailtiin jonkin verran, mutta muut, vähän erikoisemmat kanavat jäivät kokonaan uupumaan! Tämän mun postauksen jälkeen olen nähnyt useammassakin blogissa postauksia samalla konseptilla, ja itse olen pääkopassani pohdiskellut sitäkin mahdollisuutta, josko tämä olisi mun blogista lähtöisin oleva juttu, itse kun en ollut vastaavaa muualla ennen nähnyt! Mut joo tää mölyapina hiljenee nyt, ja siirtyy itse asiaan, nimittäin näihin mahtaviin, hienoista kaikista hienoimpiin blogeihin ja Instagram-tileihin.

Mä olen aika kärsimätön tutkimaan uusia blogeja, joten parhaiten mut saa kiinnostumaan siistillä, mielenkiintoisella ulkoasulla. Laadukkaat kuvat, raikas yleisilme ja lukijalle helpoksi tehty selailu on ne, millä mut voittaa puolelleen. Kun nämä asiat saavat mun mielenkiinnon heräämään, ryhdyn oikein mielelläni lukemaan itse sitä tekstiä. Tässä vaiheessa listalta putoaa nopeasti pois blogit, jotka vilisevät kirjoitusvirheitä ja vaikeaselkoista, puheen- tai tekstiviestinomaista tai ihan vaan tylsää tekstiä. Plussaa tulee tietenkin kiinnostavista aiheista ja onnistuneesta toteutuksesta. Parhaat blogit ovat sellaisia, joita ihan huomaamattaan jää selaamaan eteenpäin, ja jatkuvasti tulee vastaan postauksia, jotka on vaan pakko vielä lukea. Mä olen tosi nihkeä liittymään varsinaisesti lukijaksi, ja sitä edeltääkin hyvin pitkä enemmän tai vähemmän aktiivisen seurailun jakso. Näistä seuraavaksi esiteltävistä blogeista vain yksi on mun lukulistalla, ja sekin vuosien satunnaisen seurailun jälkeen. Mutta jos haluaa päästä mun listalle, tärkein juttu on yksinkertaisesti se, että blogista jää hyvä fiilis ja vaikutelma. Ei se aina ihan niin selkeää ole. Mun edellisissä linkkaa blogisi -kommenttipostauksissa mä luettelin jokaisesta blogista plussia ja miinuksia, mutta nyt mä jätän turhan arvostelun pois ja kerron teille tasan sen, miksi juuri näitä blogia kannattaa lukea tai ainakin käydä vilkaisemassa. Elämä on kivempaa kun keskittyy vaihteeksi ainoastaan niihin positiivisiin puoliin!

Okei ja nyt asiaan! 


Tämä blogi on juuri se, jossa olen vuosien mittaan aina silloin tällöin vierailuilla ihastelemassa aivan käsittämättömän upeita kuvia, ja jonka nyt viimein lisäsin lukulistalleni. Kuviakin kiinnostaa tekee heti alkuun poikkeuksen mun edellä mainitsemiin "hyvän blogin ominaisuuksiin" siinä, että blogin ulkoasu ei mun omaa silmää varsinaisesti miellytä, eikä esimerkiksi kunnollista banneria tällä hetkellä löydy ollenkaan. Mutta tässä se on se sisältö, se sisältö ihmiset! Koska käykää kurkkaamassa tuo blogi ja sanokaa sitten, ettei nuo kuvat ole tarpeeksi hyvä syy blogin seuraamiseen. Ette voi, koska se on. Kuviakin kiinnostaa on ihan mahtava valokuvausblogi, josta saa visuaalisten orgasmien lisäksi käteviä valokuvaus- ja kuvanmuokkausvinkkejä ja ihan yksinkertaisesti hyvän fiiliksen, Lea kun on kuvaamisen lisäksi ihanan taitava ja piristävä kirjoittaja. Suosittelen lämpimästi!


Little Things With Jassy oli mulle entuudestaan täysin tuntematon blogi, mutta lähtiessäni selailemaan mulle linkattuja blogeja se herätti heti mun huomion erittäin positiivisesti. Tässä on juuri sellainen blogi, mitä edellä kuvailin: sitä löytää aina uusia kiinnostavia postauksia, joita ei vaan voi jättää lukematta, ja niitä selaillessa voi hyvin tappaa aikaa oikein urakalla, ja erittäin mielellään. Jasmin kirjoittaa englanniksi ja erittäin taitavasti ja kiinnostavasti, koska postausaihetta enemmän sehän on juuri se kirjoittajan oma tyyli, joka eniten vaikuttaa siihen, haluaako jäädä tekstiä lukemaan. Jasmin on tuore perheenäiti, ja luonnollisesti kirjoittaa niin vauvajuttujakin kuin vähän kaikkea muutakin. Kaipasit sitten perhelifestylea, arkireseptejä tai ihan vaan hyvää fiilistä, tää on oikea paikka sulle!


Tässä blogissa on vaan sitä jotain. Ihana raikas ulkoasu ja laadukkaat kuvat, pirteää perhelifestylea ja vaan yksinkertaisesti se hyvä fiilis! En mä tätä osaa selitellä, joku tässä osui ja upposi. 

Kunniamaininnat: Pauline ja kaunis uusi banneri ja uusi nimi, There will be sunshine ja se salaperäinen jokin, joka saa aikaan tosi hyvän fiiliksen lukijana, sekä Aino Axberg, joka saa mussa aikaan kaikkea innostavan inspiraation ja semisti kalvavan kateuden välimaastosta.

Seuraavaksi siirrytään niihin mun lemppari-Instagram-tileihin. Näissä katsoin eniten laadukkaita kuvia, sellaisia joita katsoessa pieni ääni pään sisällä rupeaa toistamaan "omg wau ihana kuva" uudelleen ja uudelleen. Mä en niinkään katso yhtenäistä feediä, vaikka sellaisetkin toisaalta hienoja ovat. Tähän perään haluan huomauttaa, että joskus puhelimella selatessani feedejä saattaa kuvat näkyä epätarkkoina ja sumuisina, vaikka kuvat itsessään ovatkin aivan huippulaatua, kun ne klikkaa auki. Tämän halusin vaan tässä mainita, ennen kuin rupeatte ihmettelemään tuota alapuolella olevaa kollaasia, että miksi mä olen valinnut tilejä joissa on noin huonolaatuisia kuvia, koska niin asia ei missään nimessä ole! ♥ Näillä kaikilla mahtavilla instatyypeillä on muuten myös blogit, jotka teidän kannattaa ihmeessä myös kurkata!



Ihania matkakuvia mitä upeimmista paikoista ympäri maailmaa ja superherkullisia ruokakuvia, joista mä tunnetusti tykkään ehkä vähän liikaa. En mä muuta oikeastaan vaadikaan. Nyt mä vaan haluan reissuun jonnekin upeaan kauniiseen paikkaan Aasiaan, apua!

Jos tykkää instatileistä, joihin todella panostetaan laadulla ja yhtenäisyydellä ja tyylikkyydellä, niin tässä on teille sellainen! Okei mulla on sellainen tunne, että Mariannen blogi ja Instagram on hyvin monellekin teistä jo entuudestaan tuttu, mutta hän postailee niin upeita, laadukkaita ja tarkkaan harkittuja kuvia, että pakkohan hänen tili oli tässä mainita.

Taru ja hänen bloginsa on mulle jo entuudestaan tuttu, ja tiesinkin odottaa aivan upeita kuvia hänen Instaansa suunnatessani. Tuo ensimmäisenä näkyvä lakkikuva on mun mielestä vaan ihan mahtava, ja myös noi niin ihanat reissukuvat Saksasta, jotka tässä näkyvät juuri niinä epäselvinä otoksina, vaikkeivat suinkaan sellaisia ole ja mua ärsyttää se niin kovasti.

Ihanaa, saatiin vihdoinkin käytyä nämä läpi ja tutustua niin moneen uuteen ihanaan sometyyppiin ja -tiliin! Ihan hurjan suuri kiitos jokaiselle osallistujalle, jokaista blogia ja Instagramia oli suuri ilo selata, vaikka kaikkia en luonnollisesti voinutkaan tähän lisätä. Muistakaa kuitenkin jokainen olla ylpeä teidän kanavistanne, vaikken niitä ehkä tähän mukaan ottanutkaan. Ootte kaikki ihan parhaita ja teette upeaa työtä blogienne ja somejenne kanssa ♥

Löytyikö teille tästä uutta seurattavaa? Musta oli ihan mahtavaa tehdä tätä postausta, ja varmasti tulee useaa tässä mainittua tästä lähin seurattua entistäkin aktiivisemmin! Niin ja luonnollisesti menkää seurailemaan myös mua moninaisissa someissani, ellette niin jo tee! Minä ja Pannariblogi löydytään niin Facebookista, YouTubesta, Twitteristä, Instagramista nimellä @sannalovesfood ja Snapchatista nimellä @sannapannari ♥