keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Niskasta kiinni

Mulla on huono tapa jättää asiat roikkumaan. Aamulla herätessäni ensin torkun puoli tuntia, sen jälkeen makaan sängyssä kännykkää selaten jopa pari tuntia. Mulla on jokunen postaus ollut suunnitelmissa jo pari vuotta, ja muutaman vuoden takaiset joululahjalapaset ovat edelleen pelkät lankakerät. Viimeisestä ajotunnistani on jo mukavat puolisen vuotta, enkä vieläkään ole tilannut kiitoskortteja lakkiaisteni jäljiltä. 


Ja taas on sellainen aika käsillä, kun pitäisi osata olla aikuinen ja ottaa vastuuta ja ajatella kypsästi tärkeistä asioista. Pitäisi osata oma-aloitteisesti saada asiat tehtyä ilman persuksille potkivia deadlineja, vastata sähköposteihin heti kun ne lukee ja soittaa tärkeät puhelut kun vielä ehtii. Yhteishaut ovat jälleen käynnissä, enkä mä vieläkään tiedä mitä elämälläni haluan tehdä. On mulla tietenkin suunnitelmia, minne ajattelin hakea, mutta silti ne pääsykoekirjat eivät tunnu avaavan kansiaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös oikeutettu äänestämään ihan oikeissa vaaleissa, ja yhtäkkiä pitäisi tietää, mitkä asiat ovat sellaisia joita oikeasti kannattaa ja joiden taakse asettua. Kovasti yritän nyt myös kuitenkin ryhdistäytyä sen autokoulunikin kanssa, ja pelottaa niin saamaristi (taas) (edelleen), että kohtapuoliin mun pitäisi itsenäisesti osata liikkua moottorikulkuvälineellä ketään tappamatta. Samalla tajuan, ettei kolmasluokkalaiset olleet elossa Suomen voittaessa euroviisut ja että menestyvät 20-vuotiaat ovat pretty much mun ikäisiä. 


Olen vakuuttanut, ettei musta saa aikuista tehtyä vielä pitkään aikaan, mutta fakta on se, että jotain aikuistumista tässä iässä pitäisi kokea. Eikä se muutenkaan ole kiva elää jatkuvassa stressissä, kun tietää että on asioita tehtävänä, mutta joiden toteuttamista ei vaan saa aikaiseksi. 

Niinpä mä nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Viime viikolla siivosin mulle vuosikausia kummitelleet nurkkakaapit, joihin tällä hetkellä oikeasti mahtuukin jotain. Tänään kävin vihdoin myös varaamassa teoriakokeen. Mua oikeasti pelotti kävellä sinne näin pitkän tauon jälkeen, mutta onneksi turhaan. Koe saatiin varattua, ja ajo-opettajani rennosti totesi, että eihän puolessa vuodessa ehdi mikään unohtua. Kirjastoon tupsahti varaamani pääsykoekirja, jonka kimppuun aion vielä tänä iltana käydä (ellen nukahda sitä ennen, jäätävä väsymys kaikesta tästä suorittamisesta :D), ja puolitoista vuotta suunnitelmissa ollut kummityttöni joululahja valmistui mulla tänään yhdellä istumalla. 


Ei ne asiat lopulta ole niin pelottavia, kuin millaisiksi ne jahkailulla paisuvat. Ja miettikää, asiat joita kuukausitolkulla stressasin hoituivat muutamassa minuutissa! Ehkä mä nyt yritän tehdä tästä päivän tsempistä vähän jokapäiväisemmän jutun. Koska yllättävää kyllä, elämä on paljon kivempaa kun asiat ovat järjestyksessä eikä kaikesta tarvitse stressata.

Sitten pitäisi vielä osata pitää kiinni tästä mun uudesta elämäntyylistä. Ja päästä läpi kokeista. Oooooh shit.

16 kommenttia:

  1. Niiiiin ihana kirjoitus!! En voi ylistää tarpeeksi miten tää koskettaa just mua. Sen lisäksi että tekstin aihe oli nerokas, oli myös tekstin kirjoitustapa erittäin kiinnostava ja mielenkiintoa yllä pitävä. Jatka samaan malliin!! Tää teksti kyllä antaa motivaatiota edessä olevaan pääsykoe urakkaan ja erittäin kiireiseen kevääseen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos kauheasti Julia! ♥ ihan mahtavaa että tykkäsit, ja että en oo yksin tän saamattomuuteni kanssa :D mut kyllä mekin joskus saadaan tapojamme parannettua, eikö? :D

      Poista
  2. Ah mä niin tiiän ton tunteen, siis oikeesti tässä oon pari kertaa kesken rentouttavan iltakylvyn purskahtanu vaan itkemään ku oon saanu jonku ihmeen hermoromahduskohtauksen kaikesta stressin määrästä! Ja kun mua stressaa nimenomaan ne tekemättömät asiat. Mikähän tähän auttais? No varmaan tehä ne jutut mitkä on jääny roikkumaan, mut jostain syystä niistä tulee mulle älyttömän isoja mörköjä enkä vaan saa aikaseks tehdä sit mitään. Mut toi on kyllä totta mitä sanoit, et lopulta ne saa tehtyy tosi pienessä ajassa ja viikkojen stressaus on ohi. Pitäis nyt kyllä itekin ottaa itteäni niskasta kiinni ja käydä hommiin.... Mut ihana postaus kyllä! :) Tunnistin tosiaan myös itteni tästä helposti! :D

    https://laura-linnea.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että tykkäsit, taitaa olla ihan yleinen ongelma tämä :D mullakin kun illalla menin nukkumaan ja siinä yritin rauhoittua, niin usein iski jäätävä ahdistus juuri sen autokoulun suhteen, miten mä enää kehtaan mennä sinne näin pitkän ajan jälkeen, osaanko mä enää ajaa ollenkaan ja miten mulla on enää niin vähän tunteja jäljellä ennen inssiä, miten mun pitäisi osata ajaa siellä liikenteessä kohta ihan itsenäisesti ja nyt mua alkaa taas stressata kun tätä kirjoitan :D mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, niin kyllä se toivottavasti alkaa käydä luonnolliseksi :)

      Poista
  3. Tosi hyvin kirjoitettu! Asioiden roikkumaan jättäminen on itelläki ongelma :D Ne jutut on kyllä oikeasti äkkiä tehty, kunhan vain jaksaa tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinhän ne on, vaikkei sitä niin osaa ajatella :D

      Poista
  4. Voi miten ihastuttavia kuvia susta, oot niin kaunis!
    Ja toi on tosi tuttua :D Itellä suuri kynnys aloittaa asiat, sitkun aloittaa ni ne jääpi kesken... T _ T :D Tavallaan lohdullista huomata että meitä on muitakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi suuri kiitos! ❤ ja todella, ehkä meidän pitäis yhdessä kannustaa toisiamme saamaan jotain aikaiseksi...:D

      Poista
  5. Mulla on toi sama paha tapa jättää asioita tekemättä tai pitkittää niitä. Yleensä aina toivona olis että hommat hoitais ite ittensä, mutta eihän niin koskaan käy. On kyl aika hirvee ajatus ettei kaikkia asioita opeteta, mut sit kun täyttää sen tietyn verran esim. 18 nii kaikki olettaa että sä osaat kaiken koska oot täysi-ikäinen. Mä en itse vieläkään uskalla soittaa tärkeitä puheluita, muista aina maksaa sähkölaskua ja muutenkaan säästää rahaa niin ettei se kaikki kulu kahdessa päivässä. Puhuin näistä isäpuoleni kanssa ja hän sanoi hyvin: "En mäkään kaikkea juttuja osaa jotka aikuisten pitäisi osata, mut onneksi elämässä tulee aina olemaan joku joka osaa neuvoa mitä tehdä eri tilanteissa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jossain vaiheessa sitä järkyttyy kun tajuaa, että hei ei näille asioille oikeasti tapahdu mitään, ellen mä sitä itse tee. Ja muakin tosiaan tavallaan kauhistuttaa ajatus omillaan asumisesta ja elämisestä, kun pitäisi tietää ja osata niin paljon juttuja! Mut hei jos muutkin on pärjönny ni ehkä pärjään minäkin :D

      Poista
  6. Mä oon samanlainen, siirrän ja siirrän asioita ajatuksella, että kyllä teen ne sitten joskus lähiaikoina. Hyvä esimerkki tähän on se, että meidän astianpesukone on ollut rikki viime marraskuusta saakka ja uutta meillä ei ole edelleenkään :D Tää homma on jäänyt hoitamatta, vaikka se veisi aikaa ehkä puoli päivää jos sitäkään ja sen sijaan ollaan monta kuukautta tiskattu käsin. Koko homman ääneen sanominen tuntuu ihan ääliömäiseltä - mitä järkeä tossa oikein on?! No ei yhtään mitään, mutta saamaton mikä saamaton ja onneksi tiiän, että samanlaisia ihmisiä löytyy vaikka millä mitalla :D Mut viikonlopun suunnitelmaksi olen ottanut muutamien asioiden järjestelyn ja hoidon, ja juuri tänään sain varattua kaikki kevään matkan majoitukset, vaikka lennot ostin jo viime syksynä... mut on se kyllä kieltämättä aika huikee fiilis, kun saat jonkun pitkään keskeneräisen tai hoitamattoman jutun pois päiväjärjestyksestä, niin voittajafiilis sitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta, puolin ja toisin. Mut sitä pitää vaan päättää, että tänään mä sen teen, en joskus lähiaikoina vaan tänään. Sitten jos se meinaa unohtua tai siitä luistaa niin iskee kauhea syyllisyys ja pakostakin alkaa tehdä - ja kohta se onkin ohi!

      Poista
  7. Kun aloin lukea tätä postausta, pystyin niin samaistumaan noihin ajatuksiin.. Mullakin on aamulla varsin paha tapa jäädä vain sänkyyn makoilemaan ja selaamaan kännykkää, kun pitäisi nousta ylös. :D
    Ja avaamattomat pääsykoekirjojen kannet kuulostaa myöskin hyvin tutulta täälläpäin, haha. :D
    Tää oli jotenkin ihanan tsemppaava postaus. :) Jospa mäkin tän voimalla saisin tapani parannettua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että löytyy samastujia! Itse en kyllä ole saanut parannettua tapojani ainakaan ton aamuloikoilun suhteen, mutta ehkä joku päivä...:D

      Poista
  8. Sanna my girl ❤ rupesin seurailemaan sua täällä ja snäpin puolella..

    VastaaPoista